Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (jonka suora käännös on ‘Ihmeellistä etsimässä’) on Peter Ouspenskyn kirjoittama kirja, jota yleisesti pidetään kattavimpana ja systemaattisimpana selontekona George Gurdjieffin opetuksista. Ouspensky teki muistiinpanoja Gurdjieffin luennoista vuosina 1915-1918, ja vanhin tunnettu luonnos näistä muistiinpanoista kootusta kirjasta on vuodelta 1925. Ouspensky ei koskaan ollut täysin tyytyväinen otsikkoon Ihmeellistä etsimässä. Hän oli alun perin tarkoittanut, että kirja julkaistaisiin nimellä Fragments of an Unknown Teaching (jolla nimellä se ilmestyi useimmilla muilla kielillä, myös suomeksi). Mutta koska samanniminen kirja oli vähän aikaisemmin jo ilmestynyt, oli valittava toinen nimitys. Lopullinen nimi sai luultavasti inspiraationsa kirjan alkukappaleesta, jossa kirjoittaja kertoo, että ”matkani alussa sanoin lähteväni ”etsimään ihmeellistä””.

[JOHN G. BENNETT​] ”Ouspensky sanoi, että Gurdjieffin vahvuus oli nimenomaan suullisessa ilmaisussa. Hän kuvasi tätä parhaaksi kuulemakseen luennoitsijaksi, joka kykeni välittämään niin suurille kuin pienillekin yleisöille tunteen esittelemänsä aiheen todenmukaisuudesta ja ajankohtaisuudesta tavalla, jota lahjakkaimmatkaan ammattilaisluennoitsijat eivät kyenneet jäljittelemään. Toisaalta Gurdjieffin kirjoitustaitoa Ouspensky piti huonona ja sanoi, että kun kyse oli kirjoitetusta sanasta, hän osasi itse ilmaista Gurdjieffin ajatukset huomattavasti paremmin kuin Gurdjieff itse.”

”Minusta tuntui, että tie tuntemattomaan löytyisi idästä”, Ouspensky kertoo Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta -kirjan alussa. Vuosina 1913-1914 hän vierailee Egyptissä, Ceylonissa (nykyisessä Sri Lankassa) ja Intiassa. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen pakottaa hänet palaamaan Venäjälle, jossa hän keväällä 1915 tapaa George Gurdjieffin. Ouspensky tajuaa, että tällä miehellä on se tieto, jota hän oli idästä etsinyt. Tässä vaiheessa Gurdjieff luennoi kahviloissa ja tuntuu liikkuvan Moskovan ja Pietarin välillä. Nämä ovat ensisijaiset paikat, joihin Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta sijoittuu, lukuun ottamatta kirjan loppupuolta, jossa kuvataan kuinka Venäjän huononevat olosuhteet pakottavat heidät (monien muiden kanssa) suuntaamaan itään. Kirjan lopussa Ouspensky asettuu Lontooseen, ja Gurdjieff suuntaa Ranskaan.

Samassa kokoontumisessa Essentukissa Gurdjieff esittelee pienelle ryhmälle oppilaitaan työtä koskevan suunnitelmansa. Sen jälkeen hän ilmoittaa päätöksestään hajottaa ryhmä ja lopettaa työskentely. Tästä hetkestä lähtien Ouspenskyn luottamus Gurdjieffiin alkaa horjua. Kun Gurdjieff jälleen muuttaa mielensä ja muutaman kuukauden kuluttua kokoaa kaikki uudelleen yhteen, Ouspensky havaitsee muutoksia Gurdjieffin työn suunnassa ja huomaa, ettei hän itse pysty jatkamaan Gurdjieffin oppilaana.

”Kun tapasin Gurdjieffin, ryhdyin työskentelemään hänen kanssaan sellaisten tiettyjen periaatteiden pohjalta, jotka pystyin ymmärtämään ja hyväksymään”, Ouspensky selittää yhdessä myöhemmässä tapaamisessa, vuonna 1937. ”Gurdjieff sanoi silloin: ’Ensinnäkään teidän ei pidä uskoa mitään, ja toiseksi teidän ei pidä tehdä mitään, mitä ette ymmärrä’. Siksi hyväksyin hänet. Sitten, kahden tai kolmen vuoden kuluttua, näin hänen toimivan näitä periaatteita vastaan. Hän vaati ihmisiä hyväksymään sen, mihin he eivät uskoneet ja tekemään sen, mitä he eivät ymmärtäneet. En esitä, että osaisin selittää, miksi näin tapahtui.”

[MAURICE NICOLL​] ”Kun Gurdjieff lähetti Ouspenskyn Englantiin aloittamaan opettamisen, hän antoi Ouspenskylle tehtäväksi koota opetuksensa kirjalliseen muotoon. Kirjan ensimmäisissä luvuissa, jotka ajoittuvat Työn varhaisimpiin päiviin Englannissa, Ouspensky kuvaa hyvin Gurdjieffiä ja sitä, miten he tapasivat  ja mitä hän Gudjieffilta oppi.”

[RODNEY COLLIN​] ”Käsitykseni mukaan ”järjestelmä”, jonka Ouspensky kertoi elämänsä viimeisessä vaiheessa hylänneensä, oli Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta -teoksessa kehitetty järjestelmä, tai pikemminkin se oli tämän järjestelmän ulkoinen muoto, sen kieli ja esitystapa, joka oli hylättävä. Niistä laeista ja periaatteista, joihin kirjassa viitattiin, ei voi luopua, koska ne ovat itse maailmankaikkeuden lakeja.”

[JOHN G.BENNETT​] ”Onneksi Ouspensky talletti ja myöhemmin julkaisi suurimman osan siitä, mitä Gurdjieff opetti niiden neljän vuoden aikana, jolloin he olivat yhteydessä toisiinsa. Tämä aineisto, jota Ouspensky käytti omassa opetuksessaan vuosina 1922-1940, jolloin hänellä oli ryhmiä Lontoossa, muodostaa mielestäni arvokkaimman ideoiden ja menetelmien kokoelman, johon olen törmännyt oman viisikymmentä vuotta kestäneen etsintäni aikana.”