Peter Ouspensky

Peter Ouspensky

1900-Luvun Matemaatikko Ja Filosofi

Peter Ouspensky

1900-Luvun Matemaatikko Ja Filosofi

Peter Ouspenskyn Esittely

Pjotr Demjanovitš Ouspensky (5. maaliskuuta 1878 – 2. lokakuuta 1947) oli venäläinen filosofi, joka hylkäsi aikansa tieteen ja psykologian, koska hän epäili vahvasti, että ajatteluun olisi olemassa korkeampia järjestelmiä. Hän oli nuoruudessaan opiskellut mystiikkaa ja esoteerisuutta sekä matkustellut laajasti etsien muinaista viisautta aavistaen, että menneinä aikakausina tiedettiin nykyisyyttä enemmän. ”Minusta tuntui, että kaikkialla oli vain kuollut muuri”, hän kommentoi eräässä varhaisessa elämäkerrallisessa muistiinpanossaan. ”Minulla oli siihen aikaan tapana sanoa, että professorit tappoivat tieteen samalla tavalla kuin papit tappoivat uskonnon.”

Kun Ouspensky vuonna 1915 tapasi George Gurdjieffin ja tutustui Neljänteen Tiehen, hän ymmärsi, että tiedon este oli hänessä itsessään; totuutta ei voi löytää ilman, että samalla ponnistelee elääkseen totuutta. Todellinen tieto saattoi tulla vain, jos oli riittävästi valmistautunut sen vastaanottamiseen. Ouspensky ponnisteli loppuelämänsä ajan muuttaakseen Neljännen Tien periaatteet omikseen ja jakaakseen ne samanhenkisten ihmisten kanssa. Näin hänestä tuli oman aikakautensa totuuden tuoja, joka siirsi maailmansotaa edeltäneen aikakauden viisauden 1900-luvun puoliväliin.

Ouspenskyn Varhaisvuodet

Ouspensky syntyi Moskovassa vuonna 1878 keskiluokkaiseen kotiin, jossa pidettiin taiteesta. Omaelämäkerrallisissa kertomuksissaan hän kuvailee itseään epätyypillisenä lapsena, joka ei halunnut käyttäytyä kuten muut, ja joka jo varhain oli suuntautunut kypsempiin aihepiireihin, kuten luonnontieteisiin. Hänen kirkkaat muistikuvansa näistä hyvin varhaisista vuosista ulottuvat jopa aikaan ennen kahta ikävuotta:

Peter Ouspensky

Peter Ouspensky

[MAURICE NICOLL] Mutta olen varma, että muistat elämäsi paljon paremmin kuin minä omani, ja että elämälläsi on ollut enemmän merkitystä.

[OUSPENSKY] Kyllä, mutta ei aivan sillä tavalla kuin tarkoitatte. Huomaan, miten paljon te olette unohtanut. Minä taas en lapsena leikkinyt leluilla ja elin vähemmän mielikuvituksessani. Näin hyvin varhain, millaista elämä oli. i

Maurice Nicoll

Maurice Nicoll

Nämä varhaiskypsät ominaisuudet näyttävät kiteyttäneen häneen jo nuorena lujan tyytymättömyyden koulujärjestelmää kohtaan sekä myöhemmin nuoruudessa pysyvän epäluottamuksen akateemisia ja tieteellisiä instituutioita kohtaan. Ouspenskyn halu ottaa opintonsa omiin käsiinsä alkoi näkyä jo kuusivuotiaana, kun hän päätti virallisen koulutuksen sijasta opiskella luonnontieteitä itse ollen erityisen kiinnostunut neljännen ulottuvuuden teoriasta.

Tämän vaikuttimen taustalla oli kuitenkin pysyvämpi jälki, joka jäi hänen psyykeensä Ouspenskyn ja hänen nuoremman siskonsa, silloin viisi- ja kolmevuotiaiden, toistuvista déjà vu -kokemuksista. Ouspensky kertoo heidän pystyneen palauttamaan mieleensä pieniä tilanteita ennen kuin ne olivat edes tapahtuneet.

[OUSPENSKY] Osasin jo puhua, mutta miten olisin voinut kertoa äidille tai isoäidille aiemmasta elämästä? Minut olisi suljettu lukkojen taakse. Mutta minä muistin erittäin hyvin. Olin hyvin yksinäinen. Minun piti odottaa sisareni syntymää ja sitä, että hän oppi puhumaan, ehkä kolme, neljä vuotta, ennen kuin minulla oli joku, jonka kanssa jutella.

Sen jälkeen kävikin usein näin: hän katsoi ulos ikkunasta ja kertoi minulle ihmisistä, joita hän näki. Meidän kadullamme oli hyvä yhdistelmä, ensin poliisi, sitten postinkantaja, ja niin edelleen. Hän tiesi aina, kuka tulisi kulman takaa, koska hän muisti sen.

Hän sanoi (käytimme vain omaa vauva kieltämme): ”Nyt tulee poliisi.” Sitten minä sanoin: ”Ja nyt tulee veronkantaja”, ja hän tuli. Kun tämä toistui, kysyin häneltä: ”Kerrotaanko äidille ja isoäidille?” Hän sanoi: ”Mitä hyötyä siitä olisi? He eivät tiedä eivätkä ymmärrä mitään.” Ajattele, minä olin viisi, hän oli kolme. ii

Peter Ouspensky in Childhood

Ouspensky lapsena

Nämä kokemukset vaikuttivat epäilemättä siihen, että nuori Ouspensky oli jo hyvin varhain vakuuttunut siitä, että oli olemassa verhottu todellisuus, jonka takana oli aivan toisenlainen maailma radikaalisti erilaisine elämän merkityksineen kuin mitä hänen ympärillään olevat aikuiset tavallisesti ymmärsivät. Tämä hänelle luontainen siemen versoi myöhempinä opiskeluvuosina hänen henkilökohtaisessa kehityksessään, eikä varsinaisesti koskaan lopahtanut.

[OUSPENSKY] Löysin esoteerisuuden idean sekä mahdollisen näkökulman uskonnon ja mystiikan tutkimiseen ja sain näin uuden sysäyksen ”korkeampien ulottuvuuksien” tutkimiseen”. iii

Ouspenskyn arvostus saavutti uuden huipun, kun Tertium Organum julkaistiin. Sitä pidettiin mestariteoksena korkeampien ulottuvuuksien ongelman käsittelyssä, ja se vakiinnutti 34-vuotiaan Ouspenskyn aseman merkittävänä filosofina. Nämä maalliset saavutukset näyttivät kuitenkin aina olevan hänelle toissijaisia.  Hänen luonteeseensa lapsesta asti juurtunut syvempi kaipaus teki tavanomaiseen tyytymisen mahdottomaksi, ja koko elämänsä ajan Ouspensky tavoitteli vain suoraa pääsyä ihmeelliseen.

Ouspensky 1912

Ouspensky vuonna 1912

Ouspenskyn kirjallinen menestys ei estänyt häntä näkemästä sitä tosiasiaa, että korkeampien ulottuvuuksien kokeminen oli paljon tärkeämpää kuin niistä kertovan bestsellerin kirjoittaminen. Hän oli vakaasti päättänyt etsiä ihmeellistä käytännön tasolla eli tulemalla suoraan kosketuksiin sellaisten koulukuntien kanssa, joilla oli tietoa ja käytännöllisiä menetelmiä. Ja niin hänen etsintänsä jatkui.

[OUSPENSKY] Tiesin jo lähtiessäni, että aioin etsiä koulua tai kouluja. Olin päätynyt tähän jo paljon aiemmin. Ymmärsin, että henkilökohtaiset, yksilölliset ponnistelut eivät riittäneet ja että oli välttämätöntä päästä kosketuksiin todellisen ja elävän ajattelun kanssa, jonka täytyi olla olemassa jossain, mutta johon olimme menettäneet yhteyden. Tämän ymmärsin, mutta ajatus itse kouluista muuttui hyvin paljon matkojeni aikana. Yhdellä tavalla se kävi yksinkertaisemmaksi ja konkreettisemmaksi ja toisella tavalla kylmemmäksi ja etäisemmäksi. Pyrin sanomaan, että koulut menettivät paljon sadunomaisesta luonteestaan. iv

Gurdjieffin Tapaaminen

Vuosina 1913-1914 Ouspensky matkusti pääosin Intiassa etsien koulua, ja vaikka hänen onnistui saada parempi käsitys olemassa olevista kouluista, hän ei päässyt lähemmäs hakemaansa. Hän oli suunnitellut jatkavansa etsintöjään Lähi-idässä, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen keskeytti matkan ja pakotti hänet palaamaan kotiin.

Palattuaan poliittisesti levottomalle Venäjälle Ouspensky järjesti pian luentoja jakaakseen Intiassa löytämiään asioita ja kootakseen yhteen samanhenkisiä ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänen hengellisistä etsinnöistään. Eräällä Moskovassa pidetyllä luennolla häntä lähestyi kaksi Gurdjieffin oppilasta, jotka kertoivat hänelle ryhmästä, joka harjoitti okkulttisia tutkimuksia ja kokeita. He kutsuivat hänet tapaamaan opettajansa. Vaikka Ouspensky suhtautui tähän mahdollisuuteen ensi kuulemalta kielteisesti ja epäillen, hän suostui tapaamiseen toisen oppilaan painostuksesta.

Peter Ouspensky

Gurdjieff (1908-1910?)

[OUSPENSKY] Keväällä 1915 tapasin Moskovassa oudon miehen, jolla oli eräänlainen filosofinen koulu. Hän oli George I. Gurdjieff. Hän ja hänen ajatuksensa tekivät minuun hyvin suuren vaikutuksen. Huomasin pian, että hän oli löytänyt monia asioita, joita olin etsinyt Intiassa, ja tajusin, että olin kohdannut täysin uudenlaisen ajatusjärjestelmän, joka ylitti kaiken tuntemani. Se asetti psykologian aivan uuteen valoon ja selitti sen, mitä en aiemmin voinut ymmärtää esoteeristen ajatusten ja ”’koulun periaatteiden'” avulla​. iii

[OUSPENSKY] Hänen antamissaan selityksissä tunsin asiantuntijan varmuuden, erittäin hienon tosiasioiden analyysin ja järjestelmän, jota en voinut ymmärtää, mutta jonka läsnäolon jo tunsin. Gurdjieffin esitykset saivat minut ajattelemaan paitsi käsiteltäviä tosiasioita myös monia muita asioita, joita olin havainnut tai arvaillut. iv

[OUSPENSKY] Näin ilman epäilyksen häivää, että alalla [psykologia], jonka tunsin paremmin kuin mitään muuta ja jolla pystyin todella erottamaan vanhan uudesta, tunnetun tuntemattomasta, Gurdjieff tiesi enemmän kuin koko eurooppalainen tiede yhteensä. v

 

Maurice Nicoll

Gurdjieff ja Ouspensky noin vuonna 1915

Ouspensky tunnisti Gurdjieffissä välittömästi sen opettajan ja koulun luonteen, jota hän ei koko henkilökohtaisen opiskelunsa ja ulkomailla tapahtuneen etsintänsä aikana ollut löytänyt. Hän auttoi varhaisessa vaiheessa Gurdjieffia muodostamaan Pietariin ryhmän, johon tämä matkusti säännöllisesti Moskovasta. Ouspensky kuului Gurdjieffin sisäpiiriin useiden vuosien ajan, ja hänellä oli keskeinen rooli koulun perustamisessa lähtien Venäjän vallankumouksesta aina Fontainebleaun instituutin perustamiseen asti​.

Ouspenskyn muistelmat tästä ajanjaksosta on dokumentoitu huolellisesti hänen kirjassaan Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (Fragments of an Unknown Teaching), joka julkaistiin postuumisti ja jota pidetään yleisesti mestarillisena johdantona Gurdjieffin opetuksiin.

Ihmeellisen Kohtaaminen

Ouspenskyn elämä muuttuu lopullisesti kesällä 1916, kun hän päätyy keskelle ihmeitä täynnä olevaa viikkoa.  Hänen sisäinen työnsä tiivistyy käännekohtaan suomalaisessa maalaistalossa, johon pieni ryhmä Gurdjieffin läheisimpiä oppilaita on kerääntynyt työskentelemään. Yhdistelmä henkilökohtaisia ja ryhmäharjoituksia kasvattaa hänessä kiihkeän tunnetilan, joka hänen järkytyksekseen johtaa telepaattisiin keskusteluihin Gurdjieffin kanssa.

[OUSPENSKY] Kaikki alkoi siitä, että aloin kuulla hänen ajatuksiaan. Istuimme pienessä huoneessa, jossa oli puulattia ilman mattoa, kuten maalaistaloissa on tapana. Istuin G:tä vastapäätä ja tohtorit S. ja Z. kummallakin puolellani. G. puhui ”piirteistämme”, kyvyttömyydestämme nähdä tai puhua totta. Hänen sanansa vaivasivat minua erittäin paljon. Ja yhtäkkiä huomasin, että niiden sanojen joukossa, joita hän sanoi meille kaikille, oli ”ajatuksia”, jotka oli tarkoitettu minulle. Tartuin yhteen näistä ajatuksista ja vastasin siihen puhumalla ääneen tavalliseen tapaan. G. nyökkäsi minulle ja lopetti puhumisen. Tuli melko pitkä tauko. Hän istui paikoillaan eikä sanonut mitään. Jonkin ajan kuluttua kuulin hänen äänensä sisälläni ikään kuin rinnassa lähellä sydäntä. Hän esitti minulle selvän kysymyksen. Katsoin häntä; hän istui ja hymyili. Hänen kysymyksensä herätti minussa hyvin voimakkaan tunteen, mutta vastasin hänelle myöntävästi.iv

Ouspenskylle valkenee, että tämä poikkeuksellisen jännittynyt tila on avain kaikkeen korkeamman tason havaitsemiseen ja että ilman tätä outoa tunnetilaa on mahdotonta tutkia korkeampia ilmiöitä. Tämä subjektiivinen ja samalla harvinainen löytö on vastaus hänen etsintäänsä ihmeellisestä, ja se asettaa Gurdjieffin tähänastisen opetuksen kontekstiin, aivan kuin se olisi valmistanut maaperää tälle löydökselle.

[OUSPENSKY] Korkeamman luokan ilmiöissä on jotain sellaista, joka vaatii erityistä tunnetilaa niiden havainnoimiseksi ja tutkimiseksi. Ja tämä sulkee pois mahdollisuuden ”oikein suoritettuihin” laboratoriokokeisiin ja -havaintoihin.iv

[OUSPENSKY] Tämä emotionaalinen tila on juuri se, mitä emme ymmärrä. Toisin sanoen emme ymmärrä, että se on välttämätön ja että tosiasiat eivät ole mahdollisia ilman sitä.iv

[OUSPENSKY] On tarpeen luoda tietty energia tai piste (käyttämällä sanaa sen tavallisessa merkityksessä), ja se voidaan luoda vain hyvin suuren emotionaalisen stressin vallitessa. Kaikki tuota tilaa edeltänyt työ on vain menetelmän valmistelua.vi

Ihmeet eivät lopu aikaan Suomessa, vaan jatkuvat vielä viikkoja sen jälkeen. Ouspensky kohtaa kadulla ohitseen kulkevia ”nukkuvia ihmisiä” ja havaitsee korkeamman havaintokyvyn säilyvän niin kauan kuin hän itse ei nukahda. Vaikka nämä korkeamman asteen tosiasiat ovat hänelle mittaamattoman arvokkaita, kokemukseen liittyvä epätavallinen jännitys on jatkuvaa ja usein haastavaa kestää.

[OUSPENSKY] Miten tästä päästään eroon? En pysty kestämään tätä enää.

[GURDJIEFF] Haluatko sinä nukahtaa?

[OUSPENSKY] En todellakaan.

[GURDJIEFF] Miksi sitten kyselet? Tätä sinä halusit, käytä se hyväksesi. Juuri nyt sinä et nuku! iv

Gurdjieffin Jättäminen

Seuraavana kesänä 1917 Gurdjieff kokoaa 13 oppilastaan Venäjälle pieneen taloon, joka sijaitsee Essentukin kaupungin  liepeillä, Kaukasusvuorten juurella. Ryhmä käy läpi kuuden viikon uuvuttavan, yötä päivää kestävän ohjelman, jonka Ouspensky kertoo olleen hänelle erittäin tärkeä Gurdjieffin opetuksen tietämyksen ja käytännön menetelmien ymmärtämisessä.

Sitten yhtäkkiä erään vanhemman oppilaan kanssa sattuneen välikohtauksen takia Gurdjieff ilmoittaa, että ryhmä lakkautetaan ja kaikki työ lopetetaan.

[OUSPENSKY] Ja äkkiä kaikki muuttui. Syystä, joka minusta vaikutti sattumanvaraiselta ja joka oli seurausta pienen ryhmämme tiettyjen jäsenten välisistä erimielisyyksistä, Gurdjieff ilmoitti hajottavansa koko ryhmän ja lopettavansa kaiken työn​.iv

[OUSPENSKY] Kaikki tämä hämmästytti minua suuresti. Pidin hetkeä mitä sopimattomimpana ”näyttelemiseen”, ja jos Gurdjieffin sanat oli annettu vakavissaan, miksi koko homma oli sitten aloitettu? Tänä aikana meissä ei ollut ilmennyt mitään uutta. Ja jos Gurdjieff oli aloittanut työn kanssamme sellaisina kuin olimme, miksi hän sitten lopetti sen nyt?iv

 

Järkytyksellä, hämmennyksellä ja pettymyksellä oli luonnollisesti dramaattinen vaikutus ryhmään, mutta Ouspenskyn kohdalla se kylvää myös pettymyksen siemenen Gurdjieffia kohtaan ja panee hänet tuosta hetkestä lähtien tekemään rajanvetoa opettajan ja opetuksen välille​.

[OUSPENSKY] Minun on tunnustettava, että luottamukseni Gurdjieffiin alkoi horjua tästä hetkestä lähtien. Miksi asia oli niin ja mikä minua erityisesti provosoi, sitä minun on edelleen vaikea määritellä. Mutta tosiasia on se, että tästä hetkestä lähtien aloin tehdä eroa Gurdjieffin itsensä ja hänen ajatustensa välillä. Siihen saakka en ollut erottanut niitä toisistaan.iv

Kuilu syvenee edelleen, kun Ouspensky kieltäytyy kahdesti kutsusta liittyä Gurdjieffin mukaan Tiflisiin vuonna 1919 ja osallistua hänen ”Ihmisen harmonisen kehityksen instituuttinsa” avajaisiin. Ouspensky ei ole vaikuttunut instituutin luonteesta​.

[OUSPENSKY] Gurdjieffin oli ilmeisesti pakko antaa jonkinlainen ulkoinen muoto työlleen ottaen huomioon ulkoiset olosuhteet, [mutta] en ollut kovin innostunut Ihmisen Harmonisen Kehityksen Instituutin ohjelmasta… jonka ulkoinen muoto oli lähinnä karikatyyrin kaltainen. iv

Prospectus of Gurdjieff's School

Ihmisen harmonisen kehityksen instituutin esite (noin 1919)

Ero ei tapahdu välittömästi, vaan vähitellen Konstantinopolissa, Lontoossa ja Pariisissa tapahtuvien tapahtumien kautta. Ouspensky yrittää toistuvasti jatkaa työskentelyä entisen opettajansa kanssa, mutta joutuu aina uudelleen toteamaan, että se on mahdotonta. Kun Gurdjieff perustaa Ranskaan Château du Prieurén ja joutuu vuonna 1924 lähes kuolemaan johtaneeseen auto-onnettomuuteen, Ouspensky katkaisee siteet häneen kokonaan​.

[OUSPENSKY] Pyysin teitä tulemaan, koska minun on kerrottava teille, että olen päättänyt katkaista kaikki suhteet herra Gurdjieffiin. Tämä tarkoittaa sitä, että teidän on valittava. Te voitte joko mennä työskentelemään hänen kanssaan tai työskennellä minun kanssani: mutta jos jäätte minun kanssani, teidän on annettava sitoumus [yhteisymmärrys] siitä, että ette ole millään tavalla yhteydessä herra Gurdjieffiin.vii

[OUSPENSKY] Kun tapasin Gurdjieffin, aloin työskennellä hänen kanssaan tiettyjen periaatteiden pohjalta, jotka pystyin ymmärtämään ja hyväksymään. Hän sanoi: ”Ensinnäkään et saa uskoa mitään, ja toiseksi et saa tehdä mitään, mitä et ymmärrä”. Tästä syystä hyväksyin hänet. Kahden tai kolmen vuoden kuluttua huomasin hänen toimivan näitä periaatteita vastaan. Hän vaati ihmisiä hyväksymään sen, mihin he eivät uskoneet, ja tekemään sen, mitä he eivät ymmärtäneet. Minä en voi väittää voivani tarjota mitään teoriaa siitä, miksi näin tapahtui. v

[KYSYJÄ]: Oletko koskaan katunut sitä, että tapasit Gurdjieffin?

[OUSPENSKY]: En koskaan. Miksi katuisin? Sain häneltä hyvin paljon. Olen itselleni ikuisesti kiitollinen siitä, että ensimmäisen iltamme jälkeen kysyin häneltä, milloin voisin tavata hänet seuraavan kerran. Jos en olisi tehnyt niin, emme istuisi nyt tässä.

[KYSYJÄ]: Mutta sinä kirjoitit kaksi erittäin loistavaa kirjaa.

[OUSPENSKY]: Ne olivat vain kirjoja. Halusin enemmän. Halusin jotain itselleni. v

Ouspenskyn Koulu

Kun Ouspensky elokuussa 1921 saapuu Lontooseen, Tertium Organumin englanninkielinen käännös on hänen tietämättään julkaistu vuotta aikaisemmin New Yorkissa ja Englannissa ja hän on kuuluisa. Jotkut Lontoon älymystön avainhenkilöt pitävät hänen työtään lumoavana, ja heidän vaikutusvaltansa ja taloudellisen tukensa ansiosta hän saa foorumin Gurdjieffin opetuksen avaamiseen.

Lopullinen ero Gurdjieffista vuonna 1924 on hetki, jolloin Ouspensky päättää perustaa oman itsenäisen koulunsa. Huolimatta siitä, että hänellä on käytettävissään runsaasti aineellisia resursseja ja vastaanottavainen yleisö, hän rajoittaa tarkoituksellisesti oppilaidensa määrää ja pitää kasvun 1920-luvulla kurissa. Sen sijaan hän keskittää suuren osan ajastaan julkaisuihinsa ja ottaa usein Lontoon ryhmänsä mukaan kirjoitusprosessiin.

[OUSPENSKY] Järjestelmä vain odottaa työntekijöitä. Siinä ei ole yhtään lausumaa eikä ajatusta, joka ei vaatisi ja sallisi jatkokehittelyä ja tarkentamista. Ihmisten kouluttaminen tähän työhön on kuitenkin hyvin haasteellista, sillä tavallinen älyllinen opiskelu on järjestelmän kohdalla täysin riittämätöntä. On hyvin harvoja ihmisiä, jotka suostuvat muihin opiskelumenetelmiin ja ovat samalla kykeneviä työskentelemään näillä menetelmillä.viii

 

1930-luvulla alkaa uusi laajentumisen aika. Ouspensky julkaisee vuonna 1931 teoksensa Maailmankaikkeuden uusi malli. Samaan aikaan oppilasrajoituksia poistetaan, kouluun liittyy lisää oppilaita, ja koulu saa suurempia kiinteistöjä, joissa he voivat yhdessä asua ja työskennellä.  Vuonna 1935 ostetaan Lyne Placen maatila ja vuonna 1938 Colet Gardens Lontoossa. Nämä antavat koululle ulkoisen muodon ja muodostavat perustuksen ”Historiallis-psykologiselle yhdistykselle” (Historico-Psychological Society).

Yhdistyksen perussäännössä hahmotellaan Ouspenskyn koulun päätavoitteet:

Ihmisen evoluution ongelmien ja erityisesti psykotransformismin ajatuksen tutkiminen.
Psykologisten koulukuntien tutkiminen historian eri vaiheissa ja eri maissa sekä sen tutkiminen, miten ne ovat vaikuttaneet ihmiskunnan moraaliseen ja älylliseen kehitykseen.
Käytännön tutkimus itseopiskelun ja itsensä kehittämisen menetelmistä psykologisten koulujen periaatteiden ja menetelmien mukaisesti.
Uskontojen, filosofian, tieteen ja taiteen historian tutkimustyö, jonka tavoitteena on selvittää niiden yhteinen alkuperä, jos sellainen löytyy, ja erilaiset psykologiset tasot kussakin niistä.ix

Samaan aikaan, kun koulun toiminta kasvaa ja suunnitelmat muuttuvat yhä kunnianhimoisemmiksi, Euroopassa syttyy sota. Oppilaita on nyt yli tuhat, mutta vuonna 1939 Ouspenskyn on pakko keskeyttää koulun toiminta ja tehdä päätös muutosta Yhdysvaltoihin. Vuonna 1941 hän alkaa pitää kokouksia New Yorkissa, ja seuraavana vuonna hän hankkii New Jerseystä suuren talon ja kartanon, Franklin Farmsin, joka toimii hänen uutena kotinaan sekä opetuskeskuksena häntä Englannista seuranneille oppilaille ja amerikkalaisille oppilaille, joihin hän vetoaa.

 

Järjestelmästä Luopuminen

Keväällä 1946, 68-vuotiaan Ouspenskyn terveys on nopeasti heikentynyt kroonisen munuaissairauden vuoksi. Hän pitää kesällä viimeiset luentonsa New Yorkissa ja kertoo samalla amerikkalaisille oppilailleen epämieluisan uutisen lähdöstään Englantiin ja siitä, että hän luovuttaa Franklyn Farmsin koulun toiminnan jatkamisen Madame Ouspenskylle.

Tammikuun 23. päivänä 1947 Ouspensky palaa Englantiin. Hän pitää Colet Gardensissa helmikuusta kesäkuuhun kuusi luentoa yli 300 kuulijalle. Hänen huomattavasti heikentyneen terveytensä näkeminen on yllätys hänen englantilaisille opiskelijoilleen, ja sitä varjostaa hänen dramaattisesti muuttunut käytöksensä, joka ei sovi heidän muistamaansa opettajaan.

[KYSYMYS] Haluatteko, että jatkamme sitä ohjelmaa, jonka annoitte meille vuonna 1940?
[OUSPENSKY] Ohjelmaa? En tunne mitään ohjelmaa. Mikä ohjelma?
[KYSYMYS] Ohjelma, jonka annoitte vuonna 1940.
[OUSPENSKY] Ei, en muista.
[…]
[KYSYMYS] Olemme yrittäneet noudattaa opetustanne, jonka annoitte meille vuosia sitten.
[OUSPENSKY] Minä en antanut mitään opetusta.
[KYSYMYS] Kerroitte meille tiettyjä asioita auttaaksenne meitä.
[OUSPENSKY] Te ymmärrätte väärin.
[KYSYMYS] Missä voimme nyt aloittaa työskentelyn?
[OUSPENSKY] Katson, mitä haluatte tietää ja mistä haluatte aloittaa, ja sitten näemme ensimmäisen askeleen, ja ehkä löydämme myös toisen. Emme tiedä ensimmäistä askelta, se on juuri se kysymys. Se teidän on muistettava.x

[KYSYMYS] Tarkoitatteko, herra Ouspensky, että olette luopuneet järjestelmästä?”
[OUSPENSKY] Järjestelmää ei ole olemassa.xi

Ouspensky aiheuttaa poikkeuksellista hämmennystä esiintymällä ulkopuolisena, joka ei tarjoa mitään tietoa tai yhteyttä opetukseen, joka on ollut hänen identiteettinsä ja ammattinsa keskeinen perusta yli kahden vuosikymmenen ajan. Hän on niukkasanainen jokaisessa vastauksessaan, kieltäytyy puhumasta opetuksen jargonilla ja torjuu kaikki ajatukset yhteisestä päämäärästä. Sen sijaan hän ohjaa kysyjät kääntymään takaisin itseensä, lähtökohtanaan oma henkilökohtainen asemansa​.

Yleisö jakautuu niihin, jotka pitävät spektaakkelia todisteena hänen huonontuneesta tilastaan, kun taas toiset pitävät sitä osoituksena syvemmästä vilpittömyydestä. Jotkut menevät vielä pidemmälle ja tunnistavat siinä kehotuksen vapautua ”järjestelmäksi” kutsutusta opetuksen muodosta, joka on vuosien myötä muodostunut esteeksi heidän lisäymmärrykselleen.

[OUSPENSKY] Teidän on aloitettava alusta. Teidän on luotava uusi alku. Teidän on rakennettava kaikki uudelleen itsellenne – aivan alusta alkaen. xii

[OUSPENSKY] Kyllä, sanoin hylätä, en tuhota. xiii

Ouspenskyn Viimeiset Päivät

Kesällä 1947 Ouspensky vetäytyy Lyne Placeen mukanaan pieni joukko seuraajiaan. Hän vierailee kohteissa, jotka ovat olleet hänen Englannissa viettämänsä elämän aikana merkityksellisiä ilmeisenä tavoitteenaan jäljittää ja rekonstruoida muistinsa kaikista niistä tapahtumista, joihin ne liittyvät. Ne, jotka liittyvät Ouspenskyn seuraan näille retkille, käsittävät niiden ilmapiiristä, että heidän on voidakseen navigoida jatkuvasti työskenneltävä ja nivottava yhteen merkityksiä hänen antamistaan arvoituksellisista johtolangoista ja vihjeistä.

[OUSPENSKY] Mikä tämä paikka on​?

[MISS P] Lyne Place.

[OUSPENSKY] Mihin se liittyy?

[MISS P] Se liittyy kaikkeen.

[OUSPENSKY] Juuri niin – täsmälleen. xiii

Syyskuun 4. päivänä 1947 Ouspenskyn on määrä palata Amerikkaan ja matkaa valmistellaan Atlantin molemmin puolin siten, että Lyne Placen väki järjestää hänen lähtöään ja Franklyn Farmsissa valmistaudutaan hänen saapumiseensa. Juuri kun Ouspensky on astumassa laivaan, hän kuitenkin peruuttaa koko matkan ja pyytää saada palata Lyne Placeen. Päätös paljastaa välittömästi, että se oli ollut hänen suunnitelmansa koko ajan​​.

[OUSPENSKY] Te tiedätte, etten koskaan aikonut lähteä Amerikkaan – en hetkeäkään.xiii

Suunnitelmien yhtäkkinen muuttuminen käynnistää poikkeuksellisten ja outojen tapahtumien sarjan, jossa Ouspenskyn seuralaiset tottuvat hyväksymään hänen jokaisen pyyntönsä, olipa se kuinka epätavallinen tai kohtuuton tahansa. Hän saa heidät rikkomaan kaikki rutiinit, hämärtää päivän ja yön ja jatkaa eräänlaista aarteenetsintää läpi Englannin osoittaen hämmästyttävää tahdonvoimaa hauraasta ja vakavasti heikentyneestä tilastaan huolimatta​.

[OUSPENSKY] Ymmärrättekö, että kaikki voidaan tehdä vain ponnistelemalla, vai luuletteko, että asiat voivat vain sattumalta mennä oikein? xiii

[OPISKELIJA] Miten voin löytää todellisen ”minän”?
[OUSPENSKY] Tekemällä vaatimuksia itsellesi. Minä näytän sinulle tietä.
xiii

Hänen lähipiiriinsä kuuluvat kertovat, että näinä viimeisinä päivinä tapahtuu jatkuvasti yliluonnollisia ilmiöitä. Ouspensky kykenee telepatian avulla ohjaamaan ihmisiä ja tapahtumia ja näin luomaan erityisiä olosuhteita ja skenaarioita. Hän ikään kuin ohjaa ja tuottaa teatteriesityksen, jonka keskeisenä juonena on hänen oma tietoinen kuolemansa, ja jonka avulla jokainen hänen toverinsa saa näyttelemänsä roolin kautta opastusta omaan henkilökohtaiseen työhönsä tulevaisuudessa​.

[OUSPENSKY] Tämä ei ole kenraaliharjoitus. Tämä ei ole ihme. Tämä on valmistautumista ihmeen valmisteluun.​.xiii

Ouspensky kuolee 2. lokakuuta 1947 Lyne Placessa, ja ne, jotka olivat hänen seurassaan lopussa, ovat vakuuttuneita siitä, että hän jatkoi eteenpäin sen jälleensyntymisopin hengessä, johon hän oli koko elämänsä ajan sitoutunut, löytääkseen itsensä jälleen kerran vastasyntyneenä Moskovassa 5. maaliskuuta 1878. Tämä hänen viimeisen elinaikansa tietoinen suunnittelu toimii osoituksena siitä, kuinka Ouspensky ruumiillisti sen opetuksen, jolle hän omisti elämänsä​.

[OUSPENSKY] Ajatelkaa kuolemaa. Te ette tiedä, kuinka paljon aikaa teillä on jäljellä. Ja muistakaa, että jos ette muutu, kaikki toistuu uudelleen: kaikki typerät kömmähdykset, kaikki typerät virheet, kaikki ajan ja mahdollisuuksien menetykset – kaikki toistuu, lukuun ottamatta sitä mahdollisuutta, joka teillä oli tällä kertaa, sillä mahdollisuus ei koskaan tule samassa muodossa​.xiv

Sources

  1. Psykologisia kommentteja – Maurice Nicoll
  2. Ouspenskyn keskustelu Gerald Palmerin kanssa (1946)
  3. Omaelämäkerrallinen muistiinpano
  4. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta – Peter Deminaovich Ouspensky
  5. P. D. Ouspenskyn muistokokoelma, Sterling Memorial -kirjasto, Yalen yliopisto
  6. Lisämerkintöjä – Peter Deminaovich Ouspensky
  7. Todistaja  – John Godolphin Bennett
  8. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta ( vuoden 1926 käsikirjoitus) –  Peter Deminaovich Ouspensky
  9. Historiallis-psykologisen seuran säännöt, tavoitteet ja organisaatio
  10. Helmikuun 24. päivä, 1947 Colet Gardens 
  11. Toukokuun 21. päivä, 1947, Colet Gardens
  12. Teoria taivaallisesta vaikutuksesta – Rodney Collin
  13. Viimeiset muistot eräästä mystikosta – Rodney Collin ja Francis Roles
  14. Omatunto: Totuuden etsintä – Peter Deminaovich Ouspensky

Jatka Lukemista:

George Gurdjieff

Osa I:
Gurdjieff

Gurdjieff on the Three Brains

Osa II:
Opetus

Gurdjieff on the Three Brains

Osa III:
Koulu

Gurdjieff on the Three Brains

Osa IV:
Vihkimys

Esotericism shown in a Tibetan Mandala

Osa V:
Neljäs tie