Neljäs Tie
Tämä on George Gurdjieffistä kertovan täyspitkän dokumenttielokuvan osa V. Osa on vielä tuotannossa ja se on tarkoitus julkaista vuosien 2022/24 aikana.
Neljäs Tie
Tämä on George Gurdjieffistä kertovan täyspitkän dokumenttielokuvan osa V. Osa on vielä tuotannossa ja se on tarkoitus julkaista vuosien 2022/24 aikana.
Osa V: Neljäs tie
Gurdjieff kirjoittaa Café de la Paixissa, Pariisissa
Se merkitsee illuusion särkymistä. Jos Gurdjieff ei ole lähes kuudenkymmenen vuoden ikään tultuaan juurruttanut länteen muinaisten koulukuntien versoa, hän ei luultavasti koskaan tule sitä tekemäänkään. Ne seuraajat, joita toiveet tällaisesta instituutiosta ovat ajaneet eteenpäin, lähtevät nyt pois. Ne, jotka jäävät, tekevät sen tietäen, että muutos ja epävarmuus ovat jatkossa normi.
Instituutin lakkauttamisen jälkeen Gurdjieff siirtää huomionsa Prieurén sijaan kirjoittamiseen. Hän tekee kunnianhimoisia suunnitelmia, jotka törmäävät moniin vaikeuksiin. Lopulta hänen kirjoituksensa julkaistaan hänen oppilaidensa huomattavalla avustuksella, vaihtelevassa määrin valmiiksi saatettuina ja ei täysin tekijäänsä tyydyttäen.
Tämän lisäksi Gurdjieff säveltää musiikkia. Hän rakentaa uusia koreografioita ja liikkeitä. Hän muodostaa erilaisia ryhmiä eri ajankohtina ja työskentelee niiden kanssa eri tavoin. Lyhyesti sanottuna hän jatkaa erilaisten muotojen kokeilemista elämänsä loppuun asti, mikä heijastelee juuri Neljännen tien henkeä.
Gurdjieff kirjoittaa Café de la Paixissa, Pariisissa
Thomas de Hartmann, jonka kanssa Gurdjieff sävelsi musiikkiaan
Thomas de Hartmann, jonka kanssa Gurdjieff sävelsi musiikkiaan
Neljä tietä tai porttia Khmerin temppeliin Angkorissa
Angkor Watin temppelin neljä tietä tai porttia
Kolme Eri Tietä Ja Neljäs Tie
[GURDJIEFF] ”Neljännellä tiellä ei ole määrättyjä muotoja kuten fakiirin, munkin ja joogin tiellä… se ei ole koskaan pysyvä tie… eikä siihen kuulu mitään instituutioita. Se ilmestyy ja katoaa omien erityisten lakiensa ohjaamana.” i
Kaikki neljä tietä vievät kohti samaa päämäärää: ihmisen ykseyden kehittymistä. Kolmea niistä pidetään ”perinteisinä”, koska ne kattavat kaikki tuntemamme traditiot – buddhalaisuuden, kristinuskon, sufismin, hindulaisuuden jne. Niissä ykseyttä kehitetään keskittymällä fyysiseen kehoon, tunteisiin tai mieleen.
[GURDJIEFF] ”Jos kuvittelemme ihmiskunnan… samankeskisten ympyröiden muotoon, voimme kuvitella sisemmän ympyrän kehälle neljä porttia, joiden läpi [ulomman] ympyrän ihmiset voivat tunkeutua sisään. Nämä neljä porttia vastaavat neljää tietä.” i
Kolme perinteistä tapaa vaativat alusta alkaen täydellistä elämänmuutosta. Sinun on liityttävä johonkin tiettyyn tiehen keskittyneeseen yhteisöön tai löydettävä opettaja, aina eristettynä muusta maailmasta; kristittyjen veljeskunta Athos-vuorella, buddhalaisluostari Tiibetissä, sufi-tekke Iranissa. Mihinkään niistä ei voi osallistua osa-aikaisesti eikä niihin voi astua vähitellen, vaan alusta alkaen vaaditaan totaalista omistautumista.
Alussa tiedämme kuitenkin niin vähän, että voimme helposti valita itsellemme sopimattoman tien ja menettää arvokasta aikaa. Ja kuinka kauan voimme edes kuluttaa sitä pelkkään etsintään aloittamatta varsinaista työtä? Menneinä aikoina, jolloin koulut olivat tiiviimmin integroituneet yhteiskuntaan, totaalinen omistautuminen valitulle tielle oli ehkä mahdollista. Nykyaikana elävälle ihmiselle, jolla on perhe- ja uravelvoitteita, tämä on kuitenkin hyvin epäkäytännöllistä.
[GURDJIEFF] ”Jos neljättä vaihtoehtoa ei olisi olemassa, tilanne olisi todellakin toivoton…” i
Neljä tietä tai porttia Khmerin temppeliin Angkorissa
Angkor Watin temppelin neljä tietä tai porttia
Neljä tietä tai porttia Mandalan sydämeen Tiibetissä
Neljä tietä tai porttia Mandalan sydämeen Tiibetissä
Neljäs Tie
Neljäs tie ei ole traditionaalinen, joten se ei ole selvästi havaittavissa. Kun sitä ei tunneta, sitä ei voi etsiä. Ihminen ajautuu siksi neljännelle tielle tahattomasti, tyytymättömänä kolmen perinteisen tien yksisilmäiseen lähestymistapaan.
Liiallinen keskittyminen kehoon jättää huomiotta emotionaalisen ulottuvuuden, joka on ratkaisevan tärkeä koitettaessa ymmärtää ihmisen käyttäytymistä. Liiallinen keskittyminen tunteisiin puolestaan sivuuttaa mielen uteliaisuuden ja pitää monia asioita itsestäänselvyyksinä. Liiallinen keskittyminen mieleen johtaa hyödyttömään väittelyyn ja teoretisointiin. Tyypillinen neljännen tien etsijä aistii nämä puutteet tietämättä, että on olemassa vaihtoehto.
Gurdjieffin Totuuden etsijät toimivat todistetusti juuri näin. He liittyivät kolmen perinteisen tien luostareihin ja osallistuivat kuhunkin niistä, käyttäen loppuun sen, mitä niillä oli tarjottavana. Sen jälkeen he ottivat oppimansa ja jatkoivat etsintöjään.
Tällaisessa hankkeessa on myös oltava jollain lailla ovela. Ensinnäkin, liittyäksesi veljeskunnan riveihin sinun on vannottava täydellistä omistautumista. Toisaalta, kun veljeskunta ei enää palvele päämäärääsi, vala on rikottava ilman tunnontuskia. Vain tällainen lähestymistapa voi selittää Gurdjieffin lähteiden moninaisuuden sekä hänen puheistaan puuttuvan perinteisen uskonnollisen moraalin.
[JOHN BENNETT] ”Gurdjieff sanoi useammin kuin kerran, että hän oli ottanut ja käyttänyt tiettyjä ideoita tarkoituksiin, joita se veljeskunta, josta ne olivat peräisin, ei hyväksynyt.” i
Gurdjieff ei välittänyt uskonnollisten auktoriteettien noudattamisesta eikä minkään uskontokunnan miellyttämisestä. Hän etsi totuutta eikä pysähtynyt, ennen kuin hänen omatuntonsa kertoi hänelle, että hän oli sen löytänyt.
Gurdjieffin Mahdollinen Kohtaaminen Neljännen Tien Kanssa
Milloin ja missä Gurdjieff kohtasi Neljännen tien? Vastataksemme tähän kysymykseen meidän on perehdyttävä syvemmälle Neljännen tien historiaan. Jos Neljäs Tie ei ole pysyvä, ja jollei siihen liity mitään instituutioita, sen nimitys todennäköisesti häviää joka kerta, kun se katoaa. Emme siis voi tutkia Neljännen tien historiaa hakemalla termin ”Neljäs tie” historiallista esiintymistä. Sen sijaan meidän on ymmärrettävä sen henki ja etsittävä tuon saman hengen aiempia ilmenemismuotoja.
Nimi ”Totuuden etsijät” kuvaa objektiivisen totuuden etsimisen henkeä, joka ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn perinteeseen. Sama pätee nähtävästi myös nimeen ”Sarmoung”.
Sarmoungin Veljeskunta Neljäntenä Tienä
[JOHN BENNETT] ” ’Sarmoun’ tai ’Sarman’ voidaan liittää vanhaan persiaan ja tulkita kolmella eri tavalla. Se tarkoittaa ’mehiläistä’, joka on aina ollut symboli heille, jotka keräävät perinteisen viisauden arvokasta ’hunajaa’ ja säilyttävät sen tuleville sukupolville… [Sanan toinen merkitys on] sukupolvelta toiselle siirtyvän perinteen pääasiallinen säilö… Ja vielä yksi mahdollinen merkitys on ’ne, jotka ovat valaistuneet’.” ii
Jos otamme Gurdjieffin kuvauksen Sarmoungin veljeskunnasta kirjaimellisesti, se on aivan liian muodollinen ollakseen Neljännen tien koulu. Vuonna 2500 eKr. perustettu veljeskunta, joka toimii yhtäjaksoisesti aina 1900-luvulle asti, on täydellinen vastakohta tielle, jolla ei ole tiettyä muotoa, ja joka ilmestyy ja katoaa omien lakiensa ohjaamana. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Gurdjieff löysi ikivanhan, salaisen veljeskunnan – niin erityinen kuin se saattoikin olla – sen olisi täytynyt kuulua johonkin kolmesta vaihtoehtoisesta tiestä.
Mutta jos Sarmoungin veljeskunta ei ollut Neljännen tien koulu, missä Gurdjieff sitten kohtasi Neljännen tien?
Neljännen Tien Koulun Tehtävä
Mooses, juutalaisuuden perustaja
Buddha, buddhalaisuuden perustaja
[GURDJIEFF] ”Neljänteen Tiehen liittyy aina työtä, jolla on tietty, tarkkaan rajattu merkitys, tehtävä, jonka yhteydessä se yksin voi olla olemassa. Kun tämä työ on valmis… neljäs tie katoaa.” i
Ymmärtääksemme Neljännen Tien henkeä meidän on ymmärrettävä sen tehtävä, ja tämän tehtävän ymmärtämiseksi meidän on ensin ymmärrettävä, miten perinteiset tiet toimivat.
Mooses, juutalaisuuden perustaja
Jeesus, kristinuskon perustaja
Jokainen perinteinen tie kehittyy samalla tavalla. Se saa alkunsa kipinästä, jonka perustaja sytyttää: Mooses, Jeesus, Buddha, Lao Tzu, Konfutse, Muhammed ja niin edelleen. Kun perustaja kuolee, hänen opetuksensa leviää, samalla kun se siirtyy sukupolvelta toiselle. Jokaisen siirron myötä viesti väistämättä harhautuu yhä kauemmas ja kauemmas perustajastaan korvaten alkuperäisen sanoman dogmilla.
[GURDJIEFF] ”Ihmiset hukkaavat itse avainasiat ja levittävät toisten sanoja niitä todentamatta.” iii
Kun sisäinen merkitys katoaa, jäljelle jää vain ulkoinen, sananmukainen tulkinta. Tämä näkyy nykyään kaikissa uskonnoissa, jotka eivät enää ole minkäänlaisia teitä. Ne eivät enää pyri opastamaan ihmisiä siinä, miten saavuttaa ykseys. Ne ovat säilyttäneet yksinomaan uskonnollisen moraalikoodiston, joka kertoo seuraajille, miten käyttäytyä, miten kohdella toinen toistaan ja miten suhtautua ulkoiseen Jumalaan.
Kaikki perinteiset tiet rappeutuvat väistämättä muutamassa sukupolvessa ja sisäpiiri katoaa, jollei joku ulkopuolinen taho määräajoin herättäisi henkiin niiden alkuperäistä merkitystä. Tällaisen toimijan on lisäksi vaikutettava perinteisten teiden ulkopuolella, jottei se välittömästi tulisi tuomituksi jumalan pilkkana sen toimesta, jonka dogmia se uhkaa.
Tästä syystä tarvitaan neljäs vaihtoehtoinen tie, joka aika ajoin elvyttää kolme muuta. Se toimii kuin arkki, joka säilyttää niiden opillisen kuoren alla piilevän alkuperäisen ajatuksen. Jos siis haluaa tutkia neljännen tien historiaa, kannattaa tutkia nimenomaan erilaisia arkkeja.
Buddha, buddhalaisuuden perustaja
Konfutse, konfutselaisuuden perustaja
Jeesus, kristinuskon perustaja
Konfutse, konfutselaisuuden perustaja
Gilgamesh-eepos ja arkkimyytin varhaisin esiintyminen
Sumerin vedenpaisumustaulut
Arkkeja Koskevat Myytit
Ensimmäinen maininta arkista löytyy Gilgamesh-eepoksesta, tarinasta, jota Gurdjeffin isä kertoi hänelle hänen lapsuudessaan. Gilgameshin uskotaan hallinneen vuonna 2700 eKr. Varhaisimmat tunnetut sumerilaiset runot Gilgameshista ovat peräisin vuosilta 2100-2000 eaa. Yksi näistä runoista kertoo tulvamyytistä.
Joten juuri silloin, kun väitetty Sarmoungin veljeskunta perustettiin – ja juuri tältä samalta alueelta – löytyy tämä kaikkein varhaisin kertomus tulvasta.
[GURDJIEFF]
”Minäpä kerron sinulle, Gilgameš,
Jumalten surullisesta salaisuudesta:
Kuinka he kerran, yhdessä tavattuaan, –
päättivät, että Shuruppakin maa tulvii.
Kirkassilmäinen Ea ei sanonut mitään isälleen, Anulle,
eikä Herralle, suurelle Enlilille,
ei myöskään onnellisuuden levittäjälle, Nemurulle,
eikä edes manalan ruhtinaalle, Enualle,
vaan kutsui luokseen poikansa Ubara-Tutin;
ja sanoi hänelle: ”Rakenna itsellesi laiva;
Ota mukaasi läheisesi,
Ja mitä lintuja ja eläimiä haluat;
Jumalat ovat tehneet peruuttamattoman päätöksen,
Shuruppakin maa tulee tulvimaan.” iv
Myöhempiä muunnelmia tulvamyytistä esiintyy lähes kaikissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa: kreikkalaisessa mytologiassa, 1. Mooseksen kirjassa, hindulaisten teksteissä, norjalaisessa mytologiassa, mesoamerikkalaisten mayojen taruissa – nämä esimerkit vain muutamia mainitakseen.
Näiden myyttien ulkoinen merkitys on epäuskottava. Ajoittaisia tulvia ehkä esiintyy, mutta epätodennäköistä on, että yksi ihminen niin monessa eri kulttuurissa ennakoisi niiden esiintymisen, mahdotonta, että tulvat tuhoaisivat kokonaisia kansoja, ja perustelematonta, että ne puhdistaisivat ja uudistaisivat ihmiskunnan aika ajoin. Näiden myyttien on siis oltava vertauskuvallisia.
Gilgamesh-eepos ja arkkimyytin varhaisin esiintyminen
Nooan arkki Raamatun vedenpaisumusmyytissä
Neljäs Tie Yhdistää Elämän Intervalleja
[GURDJIEFF] ”Ihmiskunnan elämässä on ajanjaksoja… jotka usein osuvat yhteen geologisten mullistusten, ilmastonmuutoksen ja vastaavien, planetaarista alkuperää olevien ilmiöiden kanssa, joiden aikana massat menettävät peruuttamattomasti järkensä ja alkavat tuhota sitä, mitä vuosisatoja ja vuosituhansia vanha kulttuuri on luonut… Tällaiset ajanjaksot vapauttavat hyvin suuren määrän tietoa. Tämä puolestaan tekee välttämättömäksi työskennellä ja koota tämä tieto, joka muutoin menetettäisiin.” i
On sanottava selvästi, että ihmiskunnan sisäisen piirin näkökulmasta ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit ovat toissijaisia ongelmia. Heidän pääongelmnsa on se, että ihmiskunta hukatessaan järkensä tuhoaa vuosisatoja ja vuosituhansia säilynyttä kulttuuria. Sisäpiirin kuuluvien on rakennettava arkki säilyttääkseen näiden uhanalaisten kulttuurien hyödyllisimmät osat ennen kuin ne huuhtoutuvat lopullisesti pois.
Tämä on neljännen tien koulun tehtävä. Ja tämä on se, mitä Gurdjieff teki 1800-luvun lopulla. Hän syntyi ja kasvoi esiteollisessa ajassa ja kuoli noin kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin täysin teollistuneessa maailmassa. Hänen elämänsä kattoi optimaalisen ajanjakson, jonka aikana kerätä hehkuvaa hiillosta yhdeltä aikakaudelta ja sytyttää se uuteen liekkiin seuraavalla.
Sumerin vedenpaisumustaulut
Matsyan inkarnaatio hindujen vedenpaisumusmyytissä
[GURDJIEFF] ”Kaukaisina aikoina oli olemassa todellista tietoa, mutta erilaisten poliittisten ja taloudellisten olosuhteiden vuoksi se menetettiin ja jäljelle jäi vain sirpaleita. Nämä rippeet minä keräsin muiden ihmisten kanssa. Me kuulimme niistä ja etsimme ne eri ihmisten, muistomerkkien, tapakulttuurin, kirjallisuuden, omien kokeilujemme, vertailujemme ja niin edelleen kautta.” v
On tavattoman runollista, että Gurdjieff kuulee pikkupoikana isältään sumerilaisesta tulvasta kertovan tarinan, joka on kulkenut tarinankertojalta toiselle 4000 vuoden ajan. Tätä aavistamatta hän lukee lehdestä myöhemmin tuon saman tarinan löytymisestä ja päätyy omistamaan elämänsä sen säilyttämiselle.
Kahdeskymmenes vuosisata oli totisesti ajanjakso, jolloin ”massat menettivät peruuttamattomasti järkensä”. Sodissa kuoli ainakin 100 miljoonaa ihmistä. Kaupunkeja hävitettiin ja niiden mukana traditioita, temppeleitä, kirjoja, taidetta ja monia muita pyhäinjäännöksiä. Menetys oli mittaamaton.
Hindujen hevonen, vaunut ja ajuri, Buddhalaisten vankilassa varttuva prinssi, Jeesuksen kohtaaminen paholaisen riivaaman miehen kanssa, Israelin valtakunnan yhdistyminen – kaikki edellä mainitut ovat hyvin tuttuja tarinoita uskontojen valtavirrassa. Näihin uskontokuntiin kuuluvista jokainen voi kertoa itse tarinat, mutta niiden esoteerista tulkintaa et löydä mistään muualta kuin Gurdjieffin ja hänen seuraajiensa opetuksesta. Parhaan tietämyksemme mukaan vain hän säilytti tarinoiden sisäisen merkityksen.
Gurdjieffin ja hänen oppilaidensa kertomukset viittaavat siihen, että hän oli tietoinen tehtävänsä laajuudesta mutta naiivi sen yksityiskohtien suhteen. Matka ei nimittäin pääty siihen, että henkilö ylittää ensimmäisen muurin ulkokehältä sisäänpäin. On olemassa vielä lisää samankeskisiä piirejä, joihin on tunkeuduttava, uusia olemisen tasoja, joita on tavoiteltava. Opettaja on myös oppimiskäyrällä. Hän siirtyy syvemmälle sisäänpäin auttamalla muita ottamaan hänen paikkansa.
[GURDJIEFF] ”Jokainen oppilas on opettaja sille, joka on häntä alempana. Kaikista voi tulla minun kaltaisiani ainoastaan, jos he haluavat kärsiä ja työskennellä kuten minä.” v
Nooan arkki Raamatun vedenpaisumusmyytissä
Matsyan inkarnaatio hindujen vedenpaisumusmyytissä
Neljännen Tien Koulun Perintö
Viimeinen tunnettu kuva George Gurdjieffistä (1948)
Mitä Neljännen tien arkille sitten tapahtuu, kun sen tehtävä on suoritettu?
[JOHN BENNETT] ”[Gurdjieffin kuoleman jälkeen] alkoi tyypillinen kahtiajako. Jotkut kannattivat kaiken sen, mitä Gurdjieff oli sanonut tai tehnyt, huolellista säilyttämistä muuttumattomana. Toiset olivat varmoja, että hän oli antanut heille henkilökohtaisen toimintaohjeen, joka oikeutti heidät työskentelemään muista riippumatta. Toiset taas olivat valmiita uhraamaan kaiken ykseyden puolesta.” vi
[JEANNE DE SALZMANN] ”Kun Gurdjieffin kaltainen opettaja lähtee, häntä ei voida korvata. Ne, jotka jäävät, eivät voi luoda samoja olosuhteita, Meillä on ainoastaan yksi toivo: tehdä jotain yhdessä… Tehkäämme tästä tulevaisuudessa päätavoitteemme.” vi
Konservatiivisemmat seuraajat pyrkivät virallistamaan Gurdjieffin opetuksen ja säilyttämään sen tuleville sukupolville. He kanonisoivat hänen tanssinsa, musiikkinsa ja kirjoituksensa.
Neljäs Tie Sulautuu Kolmeen Muuhun Tiehen
Säilyttäminen ei onnistu ilman institutionalisointia eli se ei onnistu säilymään kadottamatta Neljännen tien henkeä. Huolimatta parhaimmista aikomuksista instituutiot pyrkivät aina keskittymään johonkin kolmesta pääkeskuksesta. Laitos saa joko älyllisen painopisteen (ihmisestä ja paikastamme maailmankaikkeudessa vallitsevien ajatusten kehittäminen ja niistä keskusteleminen), emotionaalisen painopisteen (kamppailu negatiivisten tunteiden kanssa, toisten huomioon ottamisen vaaliminen, omistautuminen korkeammille voimille) tai fyysisen painopisteen (tanssit ja liikkeet). Neljännen tien – pysyäkseen Neljäntenä tienä – on kadottava, kun sen rooli arkkina on suoritettu.
Kolmella perinteisellä tiellä vastuu siirtyy sukupolvelta toiselle asetettujen lakien mukaisesti. Buddhalaisilla on määrätyt tapansa valita seuraava lama ja katolilaisilla seuraava paavi. Koska Neljänneltä tieltä puuttuu instituutio, tällainen fyysinen perinnönjako on mahdoton. Neljännen Tien hengen on ilmestyttävä uudelleen ”omien lakiensa ohjaamana”, riippumatta kenenkään ihmisen valinnasta tai vaikutuksesta.
Se tarkoittaa, että Gurdjieff ei saa valita perillistään, aivan kuten luostarit, joissa hän vieraili, eivät valinneet häntä viemään tietämystään länteen.
Viimeinen tunnettu kuva George Gurdjieffistä (1948)
Gurdjieffin hautajaiset
Totuuden Etsijät Neljäntenä Tienä
Tämä asettaa Totuuden etsijät aivan uuteen valoon. Kyse ei ollut siitä, että he etsivät kaikkialta ja lopulta löysivät vastauksen Keski-Aasian luoliin kätketystä salaisesta veljeskunnasta. Heidän etsintänsä oli heidän oppinsa. Koluttuaan Lähi- ja Kaukoitää sekä Keski-Aasiaa kahden vuosikymmenen ajan etsien totuutta – ilman kompromisseja, tyytymättä mihinkään kolmesta perinteisestä tiestä – Gurdjieffin Totuuden etsijöistä tuli Neljäs tie.
[ANNA BUTKOVSKY-HEWITT] “On vain yksi oleellinen ehto”, kirjoitti Anna Butkovsky: “jonka mukaan on etsittävä vilpittömästi ja ilman kompromisseja Aitoa, kaikkein korkeinta ja puhtainta. Nämä ihmiset erottavat sen, koska heidän oma nälkänsä on oikeassa suhteessa siihen pyhään Totuuteen, joka heidän on itse löydettävä.” vii
Aika kuluu. Vuosisata on mennyt siitä, kun tuo salaperäinen mies saapui Moskovaan. Hänen opetuksensa, joka oli silloin ainutlaatuinen ja radikaali, on nyt valtavirtaa ja vesittynyt. Lukuisat ryhmät harjoittavat hänen liikkeitään, soittavat hänen musiikkiaan ja keskustelevat hänen ajatuksistaan. Samaan aikaan saapuu uusia etsijöitä. Kuka jatkaa tinkimätöntä etsintää? Kuka löytää rohkeutta katsoa perinteisten tapojen ulkoisen merkityksen taakse? Kuka maksaa saman hinnan kuin Gurdjieff? Jonkun on pakko, koska tarve tähän on edelleen olemassa. Uuden sukupolven on rakennettava uusi arkki säilyttääkseen Sarmoungin henki läpi ajan armottomien tulvien.
Lähteet
- Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (In Search of the Miraculous) – Peter Deminaovich Ouspensky
- Uuden Maailman synty (Gurdjieff: Making a New World) – John Godolphin Bennett
- Näkemyksiä Todellisuudesta (Views from the Real World) – George Ivanovich Gurdjieff
- Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa – George Ivanovich Gurdjieff
- Elämämme Hra Gurdjieffin kanssa (Our Life with Mr. Gurdjieff ) – Thomas ja Olga de Hartmann
- Todistaja (Witness) – John Godolphin Bennett
- Gurdjieffein kanssa Pietarissa ja Pariisissa (With Gurdjieff in St. Petersburg and Paris) – Anna Butkovsky-Hewitt
Gurdjieffin hautajaiset
Jatka Lukemista:
Osa I:
Gurdjieff
Osa II:
Opetus
Osa III:
Koulu
Osa IV:
Vihkimys
© BePeriod