Gurdjieff Kashgarissa (1900-luvun alussa)
Totuuden etsijän IV osa kertoo umpikujasta Gurdjieffin omassa kehityksessä. Etsittyään totuutta vuosikymmenen ajan hän on ymmärtänyt itsensä muistamisen arvon – sen tunteen säilyttämisen aina ja kaikkialla, että ”minä olen tässä”. Hän ei kuitenkaan kykene siihen, ja ymmärtää, että ellei hän löydä jotakin, joka muistuttaa häntä, mielen jatkuva assosiointi johtaa siihen, että hän tulee aina unohtamaan itsensä. Lisäksi hän tajuaa, että tällainen herätyskello voi tulla vain sisältä käsin, uhraamalla oman psykologiansa pääpiirteen. ”Herää kysymys”, hän päättelee, ”mitä sellaista sisältyy minun yleiseen olemukseeni, joka, jos poistaisin sen minusta, muistuttaisi minua aina itsestään?” i
Psykologiamme soveltuu tällaiseen uhraukseen. Vaikka aivomme koostuvat useammista aivoista, jotka tuottavat erilaisia impulsseja, ne kaikki yhtyvät yhteen ja samaan kohtaan. ”Tavanomaiset tunteemme, ajattelutapamme, se, mitä keksimme”, selitti Peter Ouspensky, ’kaikki pyörivät yhden akselin ympäri. Tuo akseli on kunkin ihmisen pääpiirre.” ii Asettamalla tälle akselille hälytyksen, vedät kelloa, joka luotettavasti herättää sinut muistamaan itsesi joka käänteessä.
Gurdjieff Kashgarissa (1900-luvun alussa)
Gurdjieff Tiibetissä
Gurdjeff oivalsi tuon pysyvän muistuttavan tekijän tärkeyden oleskellessaan Tiibetissä vuosina 1902-1904. Hän haavoittuu harhaluodista kahden heimon välisessä yhteenotossa ja viettää siellä muutaman kuukauden toipilaana. Kovissa tuskissaan hän tutkii pyrkimyksiään soveltaa sitä, mitä hän on tähän mennessä oppinut totuuden etsinnässä, ja pettyy syvästi.
Todennäköisesti juuri Tiibetissä ollessaan Gurdjieff tutustuu opetukseen, joka kuvaa ihmisen psykologiaa pyöränä ja jonka akselin keskellä on ihmisen pääpiirre. Tämä Tiibetiläinen elämänpyörä on peräisin itse buddhalaisuuden perustajalta, Gautama Buddhalta. Kun Buddha piti ensimmäisen saarnansa Varanasissa Pohjois-Intiassa, hän tiettävästi piirsi hiekkaan Samsaran kiertokulun (the cycle of samsara) eli pyörän, joka kuvasi ihmisen tietämättömyyden ja kärsimyksen syitä. Tämä tuli tunnetuksi hänen opetuksenaan (the Turning of the Wheel of the Law), ja pyörästä tuli Buddhan opetuksen symboli.
Elämän pyörä (Wheel of Dharma)
1800-luvun tiibetiläinen tankha kuvaa Dharman pyörää kaksi ja puoli vuosituhatta sen jälkeen, kun Buddha piirsi sen hiekkaan. Pyörä on lumipallon tavoin kerännyt kerros kerrokselta lisää yksityiskohtia. Sommitelman silmiinpistävin hahmo on Yama, tulenpunainen kuoleman herra, joka halaa pyörää jaloillaan, käsillään ja hampaillaan. Mitä tahansa ihmiselämä onkin, se on kuoleman rajaama ja kutistama.
Buddhan psykologinen ratas koostuu neljästä keskittyneestä ympyrästä. Ensimmäinen on keskus, jossa esiintyy kolme eläintä punaisella pohjalla. Seuraavassa on kahdeksan munkkia, jotka nousevat ja laskeutuvat. Kolmas on jaettu kuuteen tiheästi kansoitettuun maailmaan. Ja neljäs luo reunuksen, jossa on esitetty kaksitoista ovaalinmuotoista skenaariota. Tutkittaessa ihmisen pääpiirrettä, ensisijainen kiinnostuksemme kohdistuu pyörän napaan.
Elämän pyörä (Wheel of Dharma)
Elämän pyörä (Wheel of Dharma)
Ahneus, viha ja tietämättömyys
”Ihminen, jota himo vaivaa, kiertää ympyrää kuin loukkuun jäänyt jänis, ja siksi munkki, joka haluaa vapautua käsimyksestä, luopukoon ahneudesta”, sanotaan Dhammapadassa. Ja todellakin, ahneus on tiibetiläisen Elämänpyörän keskipisteessä. Pyörän navassa ovat kuvattuna kukko, sika ja käärme merkiten ahneutta, tietämättömyyttä ja vihaa. Nuo kolme piirrettä pyörittävät tiedostamattoman elämän pyörää jahdatessaan toisiaan ikuisesti. Jos joku haluaa lakata ”kiertämästä ympyrää”, hänen on haastettava ne. Tämän noidankehän vastine löytyy suoraan ihmisen psykologiassa. Sen pääpiirre on sellainen, että sitä ei voi koskaan hiljentää, ja näin kehä pyörii loputtomasti ympyrää antaen voimaa ihmisen koko psykologialle.
Ihmisen psykologia on kerroksellinen – aivan kuten tuo Tiibetin pyörä. Ennen kuin pääsemme kiinni pyörän akseliin, meidän on kuorittava uloimmat kerrokset. Tarvitsemme laajaa itsemme ja toistemme tarkkailua, jotta voimme ymmärtää pääpiirteen periaatteen. Loppujen lopuksi sitä pidetään heikkoutena, joskaan ei siksi, että se olisi välttämättä huono piirre itsessään. Pääpiirre voi nimittäin usein olla näennäisen jalo: tiukka itsekuri, syvä halu moraaliseen oikeudenmukaisuuteen tai taipumus ottaa huomioon muiden tarpeet. Se, mikä tekee siitä pääheikkoutemme, on suhteemme siihen. Se on harhaisen identiteettimme ominaisuus, josta olemme viimeiseksi valmiita luopumaan. Olemme ylpeitä siitä, taistelemme pitääkseemme sen elossa ja käytämme jokaisen tilaisuuden sen ilmentämiseen.
””Mietittyäni ja mietittyäni”, jatkoi Gurdjieff pohtiessaan sisäistä työtään, ’tulin siihen johtopäätökseen, että jos lakkaisin tarkoituksella käyttämästä hallussani olevaa poikkeuksellista voimaa… telepatiaa ja hypnoosia… niin epäilemättä tuntisin aina ja kaikessa sen puuttumisen.”i
Pääominaisuuksien luokittelu
[GURDJIEFF] ”Ihminen ei voi löytää omaa pääpiirrettään, suurinta virhettään, itse. Tämä on käytännössä laki. Opettajan on osoitettava hänelle tämä piirre ja näytettävä, miten hän voi taistella sitä vastaan. Kukaan muu kuin opettaja ei voi tätä tehdä.” iii
Jotkut opetukset, kuten tiibetiläinen elämänpyörä, kertovat ihmisen psykologian yleisestä mekaanisuudesta. Toiset taas pyrkivät selventämään tämän mekaanisuuden erityispiirteitä. Eräässä tällaisessa keskiajalta peräisin olevassa opetuksessa keskitytään juurikin tähän pyörän napaan ja luokitellaan pääpiirteet, jotka antavat sille voimaa. Tämä opetus sai vaikutteita vanhemmista filosofisista koulukunnista, jotka yhdistivät ihmisen käyttäytymisen planeettojen vaikutuksiin eli toisin sanoen kartoittivat ihmisen psykologiaa astrologisesti.
Lunatic
Mercurial
Martial
Solar
Planetaariset tyypit
Planeettojen, joiden vaikutus ihmisen psyykeen on hallitsevin, katsottiin olevan seitsemän paljain silmin parhaiten näkyvää taivaankappaletta: Kuu, Merkurius, Venus, Aurinko, Mars, Jupiter ja Saturnus. Kukin niistä yhdistettiin tiettyyn psykologiseen ominaisuuteen tai tyyppiin ja kukin tyyppi vastaavaan pääpiirteeseen. Vaikkei tämä opetus enää olekaan suosittu, oli se aikanaan hyvin vaikutusvaltainen, ja toi kirjallisuuden piiriin sellaisia termejä kuin ‘lunatic,’ ‘mercurial,’ ‘venereal,’ ‘martial,’ ‘jovial,’ ja ‘saturnine’ – käsitteitä, jotka esiintyvät valtavirran teoksissa, kuten Cervantesin kirjoituksissa ja Shakespearen näytelmissä.
Planetaaristen tyyppien tarjoama viitekehys auttaa meitä näkemään pääominaisuutemme esittelemällä joukon todennäköisiä ominaisuuksiamme. Kun olemme ymmärtäneet teorian, voimme ajan ja sisäisen työn avulla sovittaa teorian käytännön havaintoihin. Ja vaikka meidän on vaikea nähdä psykologiamme voimanlähteenä toimivaa keskusta, se on yleensä ilmeinen kaikille muille ympärillämme. Ystävämme ja perheemme tietävät, jos olemme itsekeskeisiä, vaikka he eivät ehkä osaisikaan kutsua tätä turhamaisuudeksi (Vanity). He tietävät, jos kadotamme jatkuvasti näkyvistä kokonaisuuden jäämällä kiinni yksityiskohtiin, vaikka he eivät ehkä kutsuisi tätä mielipuolisuudeksi (Lunatic). He tietävät, jos me tyypillisesti katoamme joukkoon, vaikka he eivät osaisikaan kutsua tätä veneeriselle tyypille kuuluvaksi näkymättömyydeksi (Non-Existence). He tietävät, jos olemme kontrollifriikkejä, vaikka he eivät välttämättä kutsuisi tätä Saturnuksen dominoinniksi (Dominance) ”Joskus on hyödyllistä kerätä ystävien näkemyksiä itsestä”, sanoi Peter Ouspensky, ”sillä se auttaa löytämään omat luonteenpiirteemme…”
[GURDJIEFF] Pääpiirteen tai -virheen tutkiminen ja kamppailu sitä vastaan muodostaa jokaisen ihmisen yksilöllisen polun, mutta päämäärän on oltava kaikille sama. Tämä päämäärä on oman mitättömyyden oivaltaminen. Vasta kun ihminen on todella ja vilpittömästi tullut vakuuttuneeksi omasta avuttomuudestaan ja merkityksettömyydestään ja vasta kun hän tuntee sen jatkuvasti, hän on valmis työn seuraaviin ja paljon vaikeampiin vaiheisiin.” iii
Venereal
Saturnine
Jovial
Esteet pääpiirteen havaitsemisessa
Peter Ouspensky
George Gurdjieff
[PETER OUSPENSKY] ”Aina, kun joku oli eri mieltä Gurdjieffin hänelle määritelmästä pääpiirteestä, hän sanoi juuri sen osoittavan, että hän oli oikeassa.” iii
Ensimmäinen syy vastarintaan on haluttomuutemme tulla luokitelluksi. Jokainen meistä tuntee itsensä erityiseksi omalla tavallaan, ja sen mahdollisuus, että syvimmät luonteenpiirteemme perustuvat rajalliseen määrään ominaisuuksia, kumoaa tämän illuusion. Jos persoonamme eroavat toisistaan vain voimanlähteenämme toimivien piirteiden yhdistelmän ja muistiin syöpyneiden, jokseenkin sattumanvaraisten elämänkokemusten suhteen, mikään meissä ei ole ainutlaatuista. Kykymme nähdä pääpiirre psykologiamme keskipisteenä riippuu kyvystämme myöntää, ettei meillä ole yksilöllisyyttä, että olemme lainattuja olentoja, jotka on luotu näennäisesti erilaisiksi olosuhteiden pakosta.
[THOMAS DE HARTMANN] ”Ensimmäisistä päivistä lähtien herra Gurdjieff oli puhunut meille tästä pääheikkoudesta. Sen näkeminen ja oivaltaminen on hyvin tuskallista, joskus sietämätöntä… Ihmisen on löydettävä itsestään voimaa, jotta hän ei juokse tätä pakoon, vaan kääntää rohkeasti toisenkin poskensa – toisin sanoen kuuntelee ja hyväksyy lisää totuuksia itsestään.” iv
Peter Ouspensky
George Gurdjieff
Kun hyväksymme yksilöllisyytemme puuttumisen, voitamme ensimmäisen esteen ja törmäämme toiseen: kyvyttömyytemme tarkkailla itseämme. Pääominaisuus stimuloituu hetkessä ja laukaisee asenteita, jotka ilmenevät kyseisellä hetkellä. Näemme sen parhaiten silloin, kun se on aktiivisimmillaan, mutta juuri silloin olemme syvimmässä unessa. Sivullisen satunnainen kommentti, oivallus siitä, että myöhästymme tärkeästä kokouksesta, turhautuminen suunnitelmiemme kaatumisesta – nämä kaikki laukaisevat meissä reaktioita, jotka liittyvät suoraan pääpiirteisiimme. Jotta voisimme tarkkailla näitä reaktioita, meidän on kehitettävä niistä erillinen tarkkailija. Meidän on opittava näkemään itsemme reaaliajassa.
Kasvava kykymme havainnoida itseämme saattaa meidät kolmannen esteen eteen eli aliarvioimaan pääpiirteemme syvyyttä. Koska emme pidä näkemästämme, meillä on kiusaus poistaa se. Kiirehdimme raivaamaan rikkaruohoja ottamatta huomioon niiden juuria. Mutta koska pääpiirteitä ei voi poistaa vahingoittamatta psykologiaamme – kuten pyörän napaa ei voi poistaa rikkomatta pyörää – pääpiirre ryhtyy väistämättä työskentelemään pääpiirteen parissa. Henkilö, joka kärsii turhamaisuudesta, tulkitsee diagnoosinsa tarkoittavan, että hänen on poistettava itsestään turhamaisuus tullakseen täydelliseksi; henkilö, joka on hallitseva, suunnittelee, miten hallita tuota ominaisuuttaan; ja henkilö, joka on voimakastahtoinen, miettii, miten voittaa tämä ominaisuus. Näin käärme syö oman häntänsä, ja me jatkamme mekaanista pyörimistä saman psykologisen solmukohdan ympärillä.
Tämä toivottomalta tuntuva vallankumous, joka johtaa meidät aina samaan lähtökohtaan, paljastaa meille lopulta pääpiirteemme sekä tuo sen nöyryyden, jota tarvitaan, jotta voimme työskennellä sen kanssa tietoisesti.
[BENNETT] ”Vihdoin aloin ymmärtää jotakin. Gurdjieff vaati minulta yhä enemmän ja enemmän. Osa vaatimuksista oli absurdeja ja jopa mahdottomia. Lopulta tajusin, että pystyin sanomaan ja että minun oli opittava sanomaan ”ei”. Se oli kuin sokaiseva valo. Kyvyttömyys sanoa ”ei” oli suurin heikkouteni. Hän oli venyttänyt tämän heikkouteni äärimmilleen selittämättä, miksi tai mitä hän teki. Sitä hän ei tietenkään voinut tehdä, tai itse tehtävä olisi kadonnut.” v
Thomas de Hartmann
John Bennett
Thomas de Hartmann
John Bennett
Pääominaisuus akilleen kantapäänä
Haavoittunut Akilles, Peter Paul Rubens
Yksi tunnetuimmista pääheikkouden kuvauksista löytyy kreikkalaisesta Akilles-myytistä.
Akilleen äiti, jumalatar Thetis, upottaa hänet vastasyntyneenä Styx-jokeen pitäen häntä jalasta kiinni. Taikavesi tekee pojasta haavoittumattoman kaikkialla, missä vesi koskettaa hänen kehoaan eli kaikkialla muualla paitsi äidin käden peittämällä alueella. Näin Akilleksesta tulee lähes haavoittumaton jättäen vain hänen kantapäänsä alttiiksi hyökkäyksille.
Haavoittuvan kohdan sijainti on merkityksellinen. Me havaitsemme fyysisen vaaran viiden aistimme avulla. Aisteista neljä sijaitsee päässämme suuntautuen eteenpäin: silmät, nenä, suu ja korvat. Kantapää on se osa kehoamme, joka on kauimpana kasvoistamme ja aisteistamme, ja näin ollen myös vaikeasti valvottava. Kaikki, mikä lähestyy meitä kantapään suunnalta, yllättää meidät varmasti.
Tämä Akilleen fyysinen haavoittuvuus vastaa pääominaisuuden psykologista sokeaa pistettä. Sokeus on pääpiirteen keskeinen ominaisuus. ”Omaa pääpiirrettään ei voi juuri koskaan löytää itse”, sanoi Peter Ouspenski, ” koska ihminen on sen vallassa, ja jos se kerrotaan hänelle, hän ei yleensä usko sitä.” ii Pysymme sokeina syvimmille piirteillemme ja sille, mikä määrittää omaa käyttäytymistämme ellei joku muu osoita sitä. Ja tosiaan, Akilles haavoittuu kuolettavasti nuolen lävistettyä juurikin hänen kantapäänsä.
Haavoittunut Akilles, Peter Paul Rubens
Akilles | Yksityiskohta nuolesta
Akilles | Yksityiskohta nuolesta
Hercules taistelemassa Hydraa vastaan
Kantapäähän tuleva haava on varmasti aina kivulias, mutta harvoin kohtalokas. Akilleen tappava nuoli on kuitenkin myrkyllinen. Se on kastettu Hydran vereen. Hydra on mytologinen, käärmeen kaltainen hirviö, jolla on useita päitä – ominaisuus, joka sekin liittyy pääpiirteisiin. Tälle hirviölle on nimittäin ominaista, että jokaisen ruumiista poisleikatun pään tuoreeseen leikkaushaavaan kasvaa heti tilalle kaksi uutta. Mielikuva loputtomasti irtoavista ja uusista kasvavista päistä heijastaa pääpiirteemme luonnetta; se on napa, josta lähtevät kaikki psykologiamme kehät.
Hercules taistelemassa Hydraa vastaan
Suurin heikkous ja suurin vahvuus
Aloitimme pääpiirteitä koskevan tarkastelun kertomuksella Gurdjieffista, joka oivalsi, että hänen oli tehtävä ponnisteluja psykologiansa keskipisteen ympärillä. Hän kysyi itseltään: ”Mitä sellaista on yleisessä läsnäolossani, joka, jos poistaisin sen itsestäni, muistuttaisi minua aina itsestään?”i
””Mietittyäni ja mietittyäni”, jatkoi Gurdjieff, ’tulin siihen tulokseen, että jos lopettaisin tarkoituksella poikkeuksellisen voimani… telepatian ja hypnoosin… käyttämisen, niin epäilemättä aina ja kaikessa tuntisin sen puuttumisen.” i Voimat, jotka olivat ilmeisen hyödyllisiä jokapäiväisessä elämässä, olivat osoittautuneet epäedullisiksi Gurdjieffin sisäisen työn kannalta. Se, mitä hän oli aina pitänyt vahvuutenaan, oli nyt osoittautunut heikkoudeksi. ”Lähinnä tämän perimäni ansiosta”, jatkoi Gurdjieff, ’olin [ollut] pilattu ja turmeltunut sisimpääni myöten, ja todennäköisesti se olisi säilyvä koko elämäni ajan.” i
Se, että jokin psykologian piirre on samanaikaisesti sekä vahvuus että heikkous, on pääpiirteen tunnusmerkki, ja muodostaa esoteerisen kristinuskon perustan.
Jumala luo kasvillisuuden | San Marco
Jumala antaa ohjeet Aatamille ja Eevalle | San Marco
Pääpiirre esoteerisessa kristinuskossa
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala luo paratiisin ja asuttaa sen kasveilla ja eläimillä. Hän antaa sen säilyttämisen Aatamin ja Eevan tehtäväksi. He saavat nauttia paratiisista sillä ehdolla, että he välttävät Elämän puun ja Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä. Käärme kuitenkin houkuttelee heidät rikkomaan tätä käskyä, ja lankeamaan kiusaukseen.
Paratiisin menettämisen lisäksi kaikki kyseiseen rikokseen osallistuneet osapuolet saavat henkilökohtaisen rangaistuksen: Aatami tuomitaan työskentelemään leipänsä eteen koko loppuelämänsä ajan, Eeva kärsimään lasten synnyttämisestä ja käärme ryömimään vatsallaan. Käärmeelle Jumala sanoo: ”Minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun jälkeläisesi ja hänen jälkeläisensä välille; se murjoo sinun päätäsi, ja sinä isket hänen kantapäähänsä.
Jumala antaa ohjeet Aatamille ja Eevalle | San Marco
Kiusaus | San Marco
Jumala luo eläinkunnan | San Marco
Kiusaus | San Marco
Aatami ja Eeva | Kreml
Kantapään eli tuon Akilleksen myytissä niin keskeisen sokean pisteen maininta voitaisiin sivuuttaa sattumana, ellei tätä kohtausta kiistatta korostettaisi ortodoksikristillisissä kuvauksissa. Heidän viimeistä tuomiota koskevissa kuvauksissaan Aatami ja Eeva esitetään kyyristelemässä tuomari Kristuksen edessä anoen anteeksiantoa synnistä, jonka he tekivät haukkaamalla kiellettyä hedelmää. Suuri käärme on valmiina vetämään Aatamin aina helvettiin asti, jos Aatami ei varo kantapäätään, sillä juuri sinne käärmeen torahampaat ovat aikeissa iskeä.
Raamatun kertomus ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta luo pohjan sen takaisinsaannille. Tietoisen työn (Aatamin kirous) ja vapaaehtoisen kärsimyksen (Eevan kirous) avulla Paratiisi voidaan palauttaa. Kokonaisuutena tarkasteltuna tarina Jeesuksesta – joka ponnistelee, kärsii ja lopulta maksaa äärimmäisen hinnan uhraamalla itsensä – kertoo siitä, kuinka lunastaa takaisin Paratiisi kääntämällä pääpiirteen heikkous vahvuudeksi.
Tällä tavoin esoteerinen kristinusko esittää teorian pääpiirteestä luopumisesta, mutta jokaisen on itse muunnettava teoria käytännöksi. Koska pääpiirteet ovat erilaisia eri henkilöillä, on myös niiden uhraamisen oltava erilaista. Ensin on poistettava sokeus; ihmisen on laajamittaisella itsetarkkailulla paljastettava oman psykologiansa solmukohta. Sitten on toistuvasti nähtävä ja kärsittävä sen seuraukset, ja vasta sen jälkeen ihmisellä on tieto ja tahdonvoima luopua siitä.
[GURDJIEFF] ”Heti kun tajusin tämän ajatuksen merkityksen, olin kuin uudestisyntynyt; nousin ylös ja aloin juosta ympäriinsä… tietämättä mitä olin tekemässä, kuin nuori vasikka. Kaikki päättyi niin, että päätin vannoa valan… etten enää koskaan käytä tätä ominaisuuttani.” vi
Aatami ja Eeva | Kreml
Yksityiskohta käärmeestä, joka puree Aatamia kantapäähän
Yksityiskohta käärmeestä, joka puree Aatamia kantapäähän
Lähteet
- Elämä on todellista vain silloin, kun ’Minä olen’ George Ivanovich Gurdjieff
- Neljäs tie Peter Ouspenaky
- Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta Peter Deminaovich Ouspensky
- Elämämme herra Gurdjieffin kanssa Thomas ja Olga de Hartmann
- Todistaja John Godolphin Bennett
© BePeriod