Gurdjieffin ryhmät
Miltä Gurdjieffin ryhmä näyttäisi nykyään?
Gurdjieffin ryhmät
Miltä Gurdjieffin ryhmä näyttäisi nykyään?
Ihmiset, joilla on yhteinen päämäärä, vetävät toisiaan luonnostaan puoleensa. Gurdjieffin ryhmät muodostuvat ihmisistä, jotka arvostavat hänen opetustaan ja päättävät harjoittaa hänen ideoitansa yhteisvoimin. Kaikilta muilta osin ne voivat poiketa toisistaan. Gurdjieff itse kuvaili 1920-luvun ryhmiään näin: ”Täällä ei ole venäläisiä eikä englantilaisia, ei juutalaisia eikä kristittyjä, vaan ainoastaan niitä, jotka tavoittelevat samaa päämäärää – kykyä olla.” i Sufit kokoontuvat yhteen opiskelemaan sheikin, kristityt munkit apotin, tiibetiläiset laaman ja juutalaiset rabbin kanssa. Vastaavalla tavalla Gurdjieffin ryhmät tunnustavat sen, että ryhmätyöskentely nopeuttaa henkilökohtaista edistymistä.
Yksi ilmeinen syy tähän on ryhmän kaikkien jäsenten kokemusten kollektiivinen hyödyntäminen. ”Yksi ihminen alkaa kerätä itsetarkkailun tuloksena syntyvää aineistoa”, sanoi Gurdjieff. ”Kaksikymmentä ihmistä saa kaksikymmentä kertaa enemmän materiaalia.”ii Toinen syy on suurempi mahdollisuus pysyä objektiivisena. Yksilöt voivat yksin jäädessään helposti pettää itseään, mutta heidän on vaikeampi saada muut uskomaan subjektiivisiin näkemyksiinsä.
Ryhmätyön vähemmän ilmeinen (vaikka aivan yhtä tärkeä) hyöty on haaste, joka liittyy toisten ihmisten kanssa toimimiseen: heidän tarpeidensa tyydyttäminen, heidän ikävien piirteidensä sietäminen ja väistämättömien erimielisyyksien sovittaminen yhteen. Neljännellä tiellä nämä ovat yhtä oleellisia kuin muutkin käytännön harjoitukset. ”Meidän on ymmärrettävä ihmisten kanssa työskentelyn välttämättömyys”, sanoi Peter Ouspensky. ”Teidän on käsitettävä, että ihmiset, jotka tapaatte täällä, ovat teille yhtä välttämättömiä kuin itse järjestelmä.” iii Ryhmätyöskentelyyn liittyvien haasteiden voittamisesta tulee erottamaton osa ihmisen sisäistä työtä. Se muodostaa työn toisen linjan, joka perustuu omaan henkilökohtaiseen linjaan ja vahvistaa sitä.
Ryhmätyöskentely vaatii kokenutta organisaattoria, joka tuntee ryhmädynamiikan kiemurat. Neljännen tien tapauksessa tarvitaan myös tehtävä. ” Ryhmällä on oltava jokin päämäärä”, selitti Gurdjieff, ”Tämä päämäärä, jota ryhmä palvelee, on välttämätön tasapainottaja sen työssä”. Koko Gurdjieffin opetusuran ajan hänen ryhmänsä suorittivat jatkuvasti tällaisia tehtäviä, kuten pitkiä retkiä muinaisiin kohteisiin, muinaisten tanssien esityksiä tai fyysisiä töitä Chateau de Prieurén rakennuksessa ja puutarhassa. Kunkin oppilaan henkilökohtaiset ponnistelut muodostavat näin ollen hänen ensimmäisen työlinjansa; yhdessä työskentelyn haasteet muodostavat toisen linjan; ja ulkoinen tehtävä, johon heidän ponnistelunsa on valjastettu, muodostaa kolmannen työlinjan.
Ryhmätyöskentely BePeriodissa
Kun perustin BePeriodin, olin kiinnostunut mahdollisuudesta sisällyttää nämä periaatteet verkkoyhteisöön. Se, että koulun oli toimittava verkossa, oli itsestään selvää; Neljännen tien koulun on sopeuduttava aikakauteen, jossa se toimii, ja 2000-luku on ehdottomasti digitaalisten yhteyksien aikakausi. Mutta miten pitää Gurdjieff-ryhmä, jonka jäsenet ovat eri maista, kulttuureista ja taustoista, yhdellä ja samalla linjalla? Miten välttää verkkomaailmalle ominaiset jatkuvat riidat ja kielenkäyttöön liittyvät sekaannukset?
BePeriodin ryhmäviestintää
Avain oli opetuksen elvyttämisessä. Gurdjieff-ryhmät rajoittavat usein työskentelynsä Gurdjieffin kirjallisuuden ja liikkeiden ympärille pyrkien pysymään lähellä hänen perintöään. Tämä voi johtaa myös kankeaan konservatiivisuuteen. Välttääksemme tämän meidän oli löydettävä tuore tapa lähestyä Gurdjieffin ajatuksia, ja päätimme siksi tutkia niiden alkuperää. Jokainen verkkotapaaminen pyrki käsittelemään aina yhtä hänen keskeisistä ajatuksistaan ja kutsui samalla ryhmän tutkimaan sen alkuperää muinaisista teksteistä ja kuvista. Tämä toi mukanaan oppimisen kannalta tarpeellisen omakohtaisen oivaltamisen elementin, joka puuttuu konservatiivisemmasta lähestymistavasta. Lisäksi sisällytimme vuosittaiseen opetussuunnitelmaan Uuden vanhan metodin (The Old New Method), joka täydentää digiaineistoa maanviljelyyn liittyvällä, konkreettisella kuvastolla. Sen eri vuodenaikoina tehtävää maanviljelystyötä symboloivat kuvat antavat suunnan ryhmän työskentelylle kussakin kuussa.
Ensimmäiset tulokset verkossa olivat lupaavia, ja jäsenet ilmaisivat pian halunsa tavata henkilökohtaisesti. Aloimme kokoontua kahdesti vuodessa opetuksen kannalta tärkeissä kohteissa: Italiassa, Israelissa, Egyptissä, Ranskassa, Kaakkois-Aasiassa jne. Nämä matkakohteet toivat opiskelijat ensikäden kosketuksiin menneiden koulujen jäänteisiin ja antoivat alkusysäyksen syville henkilökohtaisille suhteille, jotka kehittyivät myöhemmin heidän välilleen. Viime kädessä Neljäs tie tapahtuu käytännön elämässä. Tämä tarkoittaa, että Gurdjieffin ryhmillä ei ole varaa olla luostarimaisia. Rikkaan yhteisen viikon jälkeen kunkin jäsenen on johdonmukaista palata oman elämänsä olosuhteisiin ja uskaltautua soveltamaan oppimaansa jokapäiväisessä ympäristössään.
[RODNEY COLLIN] ”[Gurdjieffin ryhmätyöskentely] ei tarkoita sitä, että sinun täytyy nähdä muita ryhmäsi jäseniä joka päivä tai edes asua tuhannen kilometrin säteellä heistä. Se tarkoittaa, että sinun on oltava sisäisesti ja orgaanisesti yhteydessä heihin ja siihen voimaan, joka teitä ohjaa. On totta, että teidän on ehkä jonkin aikaa työskenneltävä hyvin läheisesti ja fyysisesti yhdessä, mutta kun tuo sisäinen side on vakiintunut, tehtävänne voivat viedä teidät jonnekin aivan muualle ilman, että se millään tavalla heikkenee.” iv
Toinen työlinja Gurdjieffin ryhmissä
Kollektiivisen kokemuksen hyödyt
[GURDJIEFF] Havaintojen vaihto on yksi ryhmän olemassaolon perusteista. ii
Jokainen Gurdjieff-ryhmän jäsen joutuu luonnollisesti erilaisiin elämäntilanteisiin, jotka muodostavat heidän sisäisen työnsä taustaolosuhteet. Yksi henkilö saattaa kasvattaa perhettä, toinen on uppoutunut urahaasteisiin ja kolmas voi hoitaa omaistaan. Nämä erilaiset haasteet asettavat eri paineita kunkin ryhmän jäsenen sisäiselle työlle, ja ne puolestaan tuottavat erilaista ymmärrystä. Jakamalla havaintojaan yhdessä ryhmän jokainen jäsen hyötyy yhteisestä kokemuksesta. Elämä on liian lyhyt, jotta ehtisimme itse kokea kaiken. Ryhmätyöskentely ratkaisee tämän vaikeuden altistamalla koko ryhmän yhteiselle kokemukselle, ja nopeuttaa näin yksittäisten jäsenten kehitystä.
Alussa meillä on ominaista pitää vahvuuksiamme ja heikkouksiamme hyvinkin ainutlaatuisina. Ryhmätyöskentelyssä tapahtuva havaintojen vaihto paljastaa tämän harhakuvitelmaksi. Kuulemme yhden jäsenen kertovan laiskuudestaan, toisen kyvyttömyydestään pysähtyä, kolmannen kammosta puhua julkisesti ja neljännen vaikeudesta vastustaa turhaa puhumista. Ymmärrämme, että se, mitä havaitsemme itsessämme, on enemmän tai vähemmän olemassa kaikissa ympärillämme olevissa ihmisissä. Alamme ymmärtää, että heikkouksiamme ja vahvuuksiamme ei tarvitse hävetä eikä niistä kannata olla ylpeä. Tämä antaa pohjan siihen, että alamme nähdä ne erillisinä meistä.
[COLLIN] Kaikki tarvitsevat seuraa. Se, liittyäkö sellaiseen muodolliseen ryhmään, joka koostuu niistä, jotka tunsivat Ouspenskyn tai Gurdjieffin tai Nicollin, on toinen kysymys. Sen sijaan ihmisiä, jotka kamppailevat kulkeakseen samaa polkua, hän todellakin tarvitsee. Nämä totuudet ovat yhdelle ihmiselle liian vaikeita murrettavaksi yksin. Hänen on löydettävä muita, joiden kanssa hän voi tehdä kokeiluja ja vaihtaa kokemuksia ja ymmärrystä. iv
Ryhmätyön harmonia ja disharmonia
Gurdjieff puhui planetaarisista perustyypeistä, jotka ohjaavat jokaisen ihmisen psykologiaa. Yksi ihminen on merkurilainen (Mercurial), toinen kuunalainen (Lunar), kolmas saturnuslainen (Saturnine) ja niin edelleen. Nämä olemukselliset tyypit ja niitä vastaavat pääpiirteet ovat niin syvällä psykologiassamme, että ne johtavat meidät poikkeuksetta tulkitsemaan omaa sisäistä työtämme subjektiivisen linssin läpi. Merkuriustyyppi tulkitsee työn tarkoittavan sitä, ettei koskaan jää kiinni unestaan; Lunartyyppi puolestaan ymmärtää sen mekaanisuuden vastustamisena; Saturnustyyppi taas näkee sen merkitsevän omien tapojen hallintaa. Nämä tulkinnat ovat niin hienovaraisia, ettemme huomaa tekevämme niitä. Oletamme sokeasti, että tulkintamme on yhteinen kaikkien muiden kanssa, kunnes altistumme ryhmätyöskentelylle. ”Hyvin valikoidussa ryhmässä juuri tyyppien moninaisuus ja tarve yhdistää ja sovittaa yhteen heidän erityiset näkökulmansa avaavat uusia mahdollisuuksia”, sanoi Rodney Colliniv. Tässä suhteessa ryhmän erimielisyydet ovat yhtä hyödyllisiä kuin sen harmoninen ja rakentava vuorovaikutus. Kun kaksi ryhmän jäsentä on eri mieltä, kyse on aina erilaisten subjektiivisten näkökulmien yhteentörmäyksestä; kaksi ominaispiirrettä taistelee toisiaan vastaan. Arjessa tällaiset väärinkäsitykset ovat normi ja niitä kutsutaankin ”kielten sekamelskaksi” (‘circle of the confusion of tongues.’). Gurdjieffin ryhmissä jäsenet ovat tietoisia omasta subjektiivisuudestaan, ja heillä on näin ollen mahdollisuus nousta tällaisten erimielisyyksien yläpuolelle. Tuolloin kyse ei ole siitä, että yksi piirre voittaa toisen, vaan siitä, että yksi jäsen ymmärtää sen mahdollisuuden, että toinen jäsen katsoo asioita erilaisesta ja yhtä subjektiivisesta näkökulmasta.
Omaan harhaani juuttuneena minun on mahdotonta ottaa vastaan toisenlaista näkökulmaa, varsinkin jos luulen näkeväni toisen osapuolen virheen. Heti kun hyväksyn sen mahdollisuuden, että kyse ei ole oikeasta ja väärästä vaan kahdesta erilaisesta näkemyksestä, en vain ala ymmärtää toista ihmistä, vaan myös nähdä itseni objektiivisesti – ja juuri tämä on Gurdjieffin ryhmien pohjimmainen tavoite.
[GURDJIEFF] Ryhmän muut jäsenet toimivat peileinä, joissa ihminen näkee itsensä. Mutta nähdäkseen itsensä toisten ihmisten virheissä eikä vain toisten virheitä, ihmisen on tietysti oltava hyvin valppaana ja vilpitön itsensä suhteen. ii
Ryhmän vastuu
[GURDJIEFF] Ryhmässä kaikki ovat vastuussa toisistaan… Yhden menestys on kaikkien menestys. Yhden epäonnistuminen on kaikkien epäonnistuminen. ii
Itsensä kehittäminen noudattaa kaavaa, jossa ponnistelut, jotka avaavat oven yhdelle tasolle, pitävät oven kiinni seuraavalla tasolla. Työmme alussa (ja melko pitkän ajan) meidän on oltava täysin keskittyneitä omaan edistymiseemme, vaikka kuulummekin ryhmään. Meidän on jatkuvasti hankittava uutta tietoa, pyrittävä ymmärtämään, tarkkailtava itseämme ja yritettävä tuoda itsemme muistaminen osaksi päivämme eri osa-alueita. Vain tällainen sinnikkyys luo sen sisäisen intensiteetin, jota tarvitaan työssä etenemiseen.
Vähitellen tämä omaan sisäiseen työhömme paneutuminen kääntyy kuitenkin itseään vastaan. Siitä tulee jälleen uusi ulottuvuus itsestämme – juuri siitä ”itsestämme”, josta työn alussa toivoimme pääsevämme irti. Huomaamme joutuneemme mahdottomaan tilanteeseen, joka merkitsee selkeää välivaihetta työn ensimmäisessä linjassa: mitä enemmän ponnisteluja teemme itsemme suuntaan, sitä enemmän syvennämme ongelmaa.
Ryhmätyöskentelyllä on tässä jaksossa keskeinen rooli. Meidät ohjataan auttamaan muita, sillä se on ainoa tapa valjastaa työstä saamamme hyödyt johonkin epäitsekkääseen. Halu auttaa voi kuitenkin syntyä aidosti vasta tässä vaiheessa, ei ennen sitä. Mutta kun se todella ilmenee, me haluamme auttaa muita ryhmän jäseniä yhtä innokkaasti kuin alun perin halusimme auttaa itseämme.
[COLLIN] Ryhmätyöskentely on mahdollista vain, jos pienempi ryhmä ryhmän sisällä ottaa enemmän vastuuta, työskentelee kovemmin ja vaatii itseltään enemmän kuin muut. Tämä pienempi ryhmä puolestaan on mahdollinen vain, jos yksi tai kaksi ottaa vielä enemmän vastuuta, puskee syvemmälle kohti päämäärää, painaa kovemmin opettajansa kannoilla ja näin näyttää tietä. iv
Kolmas työlinja Gurdjieffin ryhmissä
Dokumenttielokuvan Totuuden etsijä (Seeker of Truth) viidennessä osassa tarkastellaan, miten Neljäs tie eroaa kolmesta perinteisestä tiestä. Gurdjieffin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla kokoamat ryhmät eivät koskaan toimineet yksinomaan jäsentensä kouluttamiseksi, vaan ne valjastivat ponnistelunsa aina johonkin ulkoiseen tehtävään. Kun tämä tavoite oli saavutettu tai jos pyrkimys epäonnistui, Gurdjieff hajotti ryhmän. Tällaiset ulkoiset tehtävät ovat aina olleet neljännen tien ryhmien tunnusmerkki ja olennainen osa niiden oikeaa toimintaa.
Jos kunkin ryhmän jäsenen henkilökohtaiset ponnistelut muodostavat hänen ensimmäisen työlinjansa ja hänen vuorovaikutuksensa muiden jäsenten kanssa toisen linjan, ryhmän ulkoinen hanke avaa mahdollisuuden kolmanteen linjaan. Ryhmän jäsenten suhde tähän ulkoiseen tehtävään on luonnollisesti erilainen. Ryhmän uudet jäsenet ymmärtävät tehtävän teoreettisesti (jos he ymmärtävät sitä lainkaan), kun taas kokeneemmat jäsenet saattavat muodostaa siihen henkilökohtaisemman suhteen. Toisen linjan työllä on tärkeä merkitys ensimmäisen linjan intervallien ylittämisessä. Vastaavasti työskentely yhdessä ryhmän yhteisen tehtävän täyttämiseksi pakottaa jokaisen ryhmän jäsenen sovittamaan yhteen eroavaisuutensa – tai toisin sanoen kuromaan umpeen toisen linjan työnsä eroja – sitoutumalla ryhmän korkeampaan päämäärään.
[GURDJIEFF] Ryhmien on liityttävä johonkin päämäärään, josta niillä, jotka aloittavat niissä työskentelyn, ei ole minkäänlaista käsitystä ja jota ei voida edes selittää heille, ennen kuin he ymmärtävät työn olemuksen ja periaatteet sekä siihen liittyvät ajatukset. Mutta tämä päämäärä, jota kohti he tietämättään kulkevat ja jota he palvelevat, on välttämätön tasapainottava periaate heidän omassa työssään. Heidän ensimmäinen tehtävänsä on ymmärtää tämä päämäärä eli opettajan päämäärä. Kun he ovat ymmärtäneet tämän päämäärän, vaikkakaan eivät aluksi täysin, heidän omasta työstään tulee tietoisempaa, ja näin ollen se voi tuottaa parempia tuloksia. ii
Gurdjieffin omat ryhmät
[BENNETT] Gurdjieff käytti totisesti ryhmää opetustekniikkana… [Hän] teki ryhmän käsitteestä varsin keskeisen… Hän puhui kolmesta työn linjasta – työ itselle, työ ryhmälle ja työ opettajalle tai työ Työn hyväksi. Pohjimmiltaan hän käytti koko ajan samoja ryhmätyömenetelmiä. v
Totuuden etsijät
Gurdjieffin ensimmäinen ryhmä on Totuuden etsijät. Ryhmä perustetaan 1800-luvun lopulla, ja eräiden tietojen mukaan siihen kuuluu vain kolme jäsentä, kun taas toisten tietojen mukaan siihen osallistuu jopa kaksikymmentä jäsentä. Gurdjieffin Etsijöiden yhteinen tavoite on löytää ja palauttaa kadonnut tietämys. Jäsenet kokoontuvat määräajoin ja hajaantuvat sitten, kunkin lähtiessä omille teilleen etsimään tiettyjä muinaisia opetuksia. Heidän tutkimusmatkansa ulottuvat Lähi-idästä Keski-Aasian kautta Kaukoitään.
Tämän suuruusluokan yritystä on jonkun pitänyt koordinoida ja toimia järjestäjän tai opettajan roolissa, vaikka meille ei koskaan nimenomaisesti kerrota, kuka tämä henkilö on. Ottaen huomioon, että Etsijöiden tavoite ei ole vain akateeminen ja että he etsivät tietoa, joka voi johtaa aitoon sisäiseen muutokseen, voimme nähdä, kuinka edellä mainitut kolme työlinjaa soveltuvat heidän ponnisteluihinsa. Tehtävä Totuuden löytämiseksi oli heidän Työnsä kolmas linja, heidän keskustelunsa ja vertailunsa kunkin löydöksistä Työn toinen linja ja kunkin jäsenen yksilölliset ponnistelut heidän löytämiensä opetusten soveltamiseksi Työn ensimmäinen linja.
Emme tiedä, mikä saa Totuuden etsijät -ryhmän hajoamaan. Ehkä heidän tehtävänsä Totuuden keräämisessä on päättynyt. Ehkä ryhmän on pakko hajota muista syistä. Oli miten oli, 1900-luvun alkuun mennessä Gurdjieff päättää etsintänsä ja aloittaa opettamisen. Hänen omaelämäkerrallisista kertomuksistaan käy ilmi, että hänen ensimmäiset yrityksensä ovat kokeellisia, eikä niihin liity juurikaan odotuksia tuloksista. Hän tutkii ryhmätyöskentelyn dynamiikkaa, eikä hän vielä löydä pysyvää paikkaa, johon perustaa säännöllisiä ryhmiä.
Ensimmäiset venäläiset ryhmät
Gurdjieff valitsee lopulta Venäjän siellä vallitsevan rauhan ja vaurauden vuoksi. Hän saapuu Moskovaan vuonna 1912 ja alkaa kerätä ensimmäisiä pitempiaikaisia oppilaitaan. Hän opettaa enimmäkseen kahviloissa pidettävien luentojen muodossa, mutta pyrkii johdonmukaisesti rakentamaan jotain muodollisempaa ja pysyvämpää. Tältä ajalta meillä on Ouspenskyn ja De Hartmannien henkilökohtaisia muistiinpanoja, joissa he kertovat ponnisteluistaan Gurdjieffin opetuksen soveltamiseksi sekä monista keskusteluista, joita jäsenten välille luonnollisesti kehittyy. Tällä tavoin Gurdjieffin ryhmät sisältävät ensimmäisen ja toisen työlinjan.
Kolmas työlinja koostuu tässä vaiheessa pääasiassa Gurdjieffin auttamisesta ryhmiä perustettaessa: opetuksen levittämisestä ja sen esittelemisestä mahdollisille uusille jäsenille. On huomionarvoista, että tämä Gurdjieffin opetuksen alkuvaihe on samalla se, jossa jaetaan eniten teoreettista tietoa. Luennot, joista muodostuu Ouspenskin kirja In Search of the Miraculous (Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta), pidetään näinä aikoina, ja ne jäävät Gurdjieffin opetuksen kattavimmaksi esitykseksi, vaikka Gurdjieff jatkaa opettamista vielä 30 vuotta.
Ihmisen harmonisen kehityksen instituutti
Ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut Venäjän vallankumous ja sisällissota katkaisivat Venäjän rauhan ja vaurauden ajanjakson, joka jarruttaa Gurdjieffin ponnisteluja ryhmiensä virallistamiseksi. Vuonna 1919 hän yrittää perustaa jotain virallisempaa Tiflisiin, Georgiaan, nimellä Ihmisen harmonisen kehityksen instituutti.
Tähän mennessä hän on jo tavannut De Salzmannit, joiden ansiosta hän voi sisällyttää liikkumisen opetukseensa ja pitää julkisia esityksiä. Poliittinen epävakaus jatkuu, pakottaen Gurdjieffin ja hänen oppilaansa muuttamaan useita kertoja. Lopulta he asettuvat Ranskaan, jonne hän perustaa vuonna 1922 Chateau Prieurén.
Gurdjieffin ryhmät Ranskassa
Gurdjieffin opetuksen muoto muuttuu Fontainebleu-Avonissa sijaitsevan Chateau Prieurén hankinnan myötä. Vastuu kartanon rahoittamisesta ja ylläpitämisestä vaikuttaa ryhmätyön luonteeseen. Chateau on huonokuntoinen. Sen kunnostamisesta tulee Gurdjieffin opetuksen ja hänen oppilaidensa ponnistelujen väline. Hän pitää satunnaisia esitelmiä ja selittää monia asioita yksittäisille oppilaille, mutta ei kuitenkaan luennoi säännöllisesti. Päivät ja viikot kuluvat, kun opiskelijat keskittyvät ruoanlaittoon, siivoukseen, puutarhanhoitoon, jälleenrakentamiseen ja korjaamiseen. Oppiminen tapahtuu pikemminkin päivittäisen fyysisen työn muodossa yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa kuin älyllisen keskustelun kautta.
Yksi ei-toiminnallinen elementti, jota Gurdjieff ylläpitää koko tämän ajanjakson ajan, on hänen kehittämänsä Liikkeet ja niihin liittyvä musiikki. Joka ilta pitkän työpäivän jälkeen oppilaat kokoontuvat oppimaan ja harjoittelemaan tansseja. Tämä tasapainottaa päivittäisen toiminnan toiminnallisuutta luovuudella ja palvelee myös laajempaa tavoitetta. Gurdjieff toivoo saattavansa ryhmänsä siihen pisteeseen, että he voisivat esittää liikkeitä julkisesti ja ammattimaisesti. Tästä tulee tulevina vuosina hänen tärkein keinonsa tavoittaa uusia mahdollisia jäseniä ryhmään, etenkin hänen lähtiessä esittelemään opetustaan Amerikkaan.
Ryhmät Gurdjieffin elämän loppuaikoina
Palatessaan ensimmäiseltä Amerikan-vierailultaan Gurdjieff joutuu lähes fataaliin auto-onnettomuuteen ja loukkaantuu vakavasti. Seuraa pitkä toipumisaika, joka vaikuttaa hänen järjestämänsä ryhmätyön luonteeseen. Palattuaan tajuihinsa hän erottaa suurimman osan oppilaistaan, sulkee Chateaun ja keskittyy kirjoittamiseen. Jatkossa Gurdjieff näyttää hylkäävän ajatuksen pysyvän fyysisen paikan järjestämisestä ryhmätyötä varten. Hän kuitenkin jatkaa työskentelyä erilaisten ryhmien kanssa koko loppuelämänsä ajan. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana hän perustaa ja hajottaa ryhmiä aina tarpeen tai tilaisuuden tullen. Esimerkiksi 1940-luvulla niiden muoto muuttuu vastaamaan sota-ajan ja sodanjälkeisen Pariisin olosuhteita. Gurdjieff järjestää pienessä asunnossaan rue des Colonels Renardilla opetusillallisia, jotka lopulta vetävät puoleensa entisiä ja uusia oppilaita erityisesti Englannista ja Amerikasta. Koskaan enää hän ei johda organisoitua ryhmätyöskentelyä Châteaun kokoluokassa.
Gurdjieffin ryhmät nykypäivän Neljännen tien suunnitelmina
Gurdjieffin ryhmien luonne vaihteli suuresti hänen uransa aikana. Joissakin niistä etsittiin tietoa, toisissa rakennettiin ja ylläpidettiin pysyviä asuntoja oppilasryhmille, osa taas esitti Gurdjieffin Liikkeitä julkisesti tai keskittyi kääntämään ja julkaisemaan hänen kirjoituksiaan. Luokittelua Gurdjieffin ryhmäksi ei määritellyt sen muoto, vaan sen sisäinen henki, ja se, että se tarjosi jäsenilleen mahdollisuuden harjoittaa kolmea työlinjaa. Kun tämä henki hiipui, senhetkinen muoto hylättiin ja syntyi uusia muotoja. Tämä selittää Gurdjieffin ryhmien tilapäisen olemassaolon ja niiden muuttuvan luonteen.
[COLLIN] Minusta tuntui usein siltä, että kaikki Gurdjieffin ajatukset ryhmiä koskien, jotka on kirjattu teokseen Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta, eivät olleet niinkään käytännön ohjeita hänen seuraajilleen kuin yleinen suunnitelma tulevan aikakauden esoteerista työtä varten. iv
Lähteet
- Näkemyksiä todellisesta maailmasta (Views from the Real World) – George Ivanovich Gurdjieff
- Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (In Search of the Miraculous) – Peter Demianovich Ouspensky
- Neljäs tie (The Fourth Way) – Peter Demianovich Ouspensky
- Tietoisen harmonian teoria (The Theory of Conscious Harmony) – Rodney Collin Smith
- Gurdjieff: Uuden maailman luominen (Gurdjieff: Making a New World) – John Godolphin Bennett
© BePeriod