Sirpaleita Tuntemattomasta Opetuksesta

Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta on Gurdjieffin kirjojen listan kärjessä, vaikka se ei olekaan Gurdjieffin itsensä kirjoittama, sillä ilman sitä Gurdjieffin opetus olisi todennäköisesti kadonnut unholaan. Juuri Peter Ouspenskyn kertomusta totuuden etsimisestä ja hänen ja Gurdjieffin polkujen risteämisestä Venäjällä on kiittäminen siitä, että Gurdjieffin vaikuttavimmat teoriat ja menetelmät ovat säilyneet tähän päivään asti. Kirja julkaistiin postuumisti sen jälkeen, kun Gurdjieff oli tarkistanut ja kiitellyt sen käsikirjoitusta, kuroen näin samalla umpeen vuosikymmeniä kestänyttä pesäeroa heidän välillään. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta on tänäkin päivänä myydyin opas Gurdjieffin käytännöllisiin, teoreettisiin ja filosofisiin opetuksiin. 

Näkemyksiä Todellisuudesta

Sarja Gurdjieffin ajatuksia koskevia esseitä, jotka on koottu Moskovassa, Essentukissa, Tiflisissä, Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa, New Yorkissa ja Chicagossa käydyistä keskusteluista. Kirja sisältää esseen nimeltä Glimpses of Truth, joka on erään oppilaan kertomus vierailusta Gurdjieffin luona ennen Venäjän vallankumousta. Tätä esseetä luettiin toisinaan Moskovassa johdantona ihmisille, jotka tapasivat Gurdjieffin ensimmäistä kertaa. Sitä lukuun ottamatta suurin osa tämän kirjan ajatuksista on käsitelty perusteellisemmin Ouspenskyn teoksessa Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta. Mutta kuten aina tapahtuu eri ihmisten kertoessa samoista tapahtumista, tässäkin kirjassa on ainutlaatuisia näkökulmia, joista voi olla hyötyä perusajatuksia pohtiville lukijoille.

Beelzebudin Tarinoita Pojanpojalleen

Tämä laaja kirja syntyi sen jälkeen, kun Gurdjieff oli lakkauttanut instituuttinsa ja ymmärtänyt, että hänen oli harkittava uudelleen suunnitelmiaan siitä, miten tuoda opetuksensa länsimaihin. Beelzebudin tarinoita pojanpojalleen oli tarkoitus olla ensimmäinen osa kolmiosaista sarjaa, jossa jokaisen osan tavoitteena oli saada aikaan tietty vaikutus lukijassa. Beelzebubin tehtävänä oli ”tuhota armottomasti ja ilman minkäänlaisia kompromisseja lukijan ajattelussa ja tunteissa ne uskomukset ja näkemykset, jotka ovat vuosisatojen ajan juurtuneet häneen ja jotka koskevat kaikkea maailmassa olevaa”. Kirja on tämän mukaisesti kirjoitettu epäselvään ja pitkäveteiseen tyyliin, ja se on tarkoituksellisen vaikealukuinen.

Toisin kuin kahdessa ensin mainitussa kirjassa, joiden luonne on selkeä ja selittävä, Beelzebubissa palataan myytin muotoon. Gurdjieff kirjoittaa ihmiskunnan historian uudelleen esoteerisesta näkökulmasta ja selittää, miten ihmiset rappeutuivat nukkuvien olentojen tilaan ja miten kullakin aikakaudella valaistuneet yksilöt ponnistelivat herättääkseen heidät. Oletettavasti kaikki hänen aiemmin sanallisesti ilmaisemansa teoreettiset ajatukset on salakavalasti koodattu tähän monimutkaiseen kudelmaan. Nykyään on kuitenkin kyseenalaista, onko kirja vastannut Gurdjieffin toiveita, vaikka se näyttääkin palvelleen tärkeää tarkoitusta Gurdjieffin opettajan uran loppuvaiheessa.

Olemisen Todellisuus

Jeanne de Salzmann tapasi Gurdjieffin vuonna 1919 ja seurasi häntä tämän elämän loppuun eli vuoteen 1949 asti. Gurdjieff uskoi hänelle kirjallisten teostensa ja tanssiharjoitustensa oikeudet, ja seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana de Salzmann valvoi Gurdjieffin kirjojen julkaisemista, säilytti ja opetti tämän liikkeitä sekä perusti suurimpiin kaupunkeihin eri puolille maailmaa keskuksia, joissa harjoittaa Gurdjieffin oppeja. Näiden vuosikymmenten aikana hän teki muistiinpanoja työtä koskevista pohdinnoistaan, jotka hänen perheensä ja seuraajansa kokosivat ja muokkasivat kirjaksi.

Kohtaamisia Merkittävien Henkilöiden Kanssa

Tämä kirja on tiettävästi omaelämäkerrallinen. Se kattaa Gurdjieffin elämäntarinan ennen kuin hän aloitti opettamisen, ja kukin sen kymmenestä luvusta on omistettu henkilölle, joka vaikutti Gurdjieffiin tämän kehitysvuosina. On varmaa, että Gurdjieff kirjoitti tämän kirjan, mutta kyseenalaista, tapahtuivatko asiat hänen kirjoittamallaan tavalla. John Bennett väittää, että osa tämän kirjan ”vaikutusvaltaisista” henkilöistä on vertauskuvallisia ja tekaistuja henkilöitä, joiden tarkoituksena on välittää erilaisia periaatteita totuuden etsimisen taustalla. Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa -teoksessa kerrotaan vaikeasti lähestyttävästä Sarmoungin veljeskunnasta, jonka löytäminen päättää Gurdjieffin pitkän etsinnän. Missään muualla Gurdjieff ei mainitse ”Sarmoungia”, eikä sitä löydy mistään muustakaan kirjallisuuslähteestä. Tästä huolimatta on perusteltua olettaa, että monet yksityiskohdat, joita Gurdjieff kuvailee lapsuudestaan pitävät paikkansa, ja teoksen myötä lukija saa hyvän kuvan siitä entisaikojen ympäristöstä, jossa Gurdjieff varttui.

Gurdjieff – Uuden Maailman Synty

John G. Bennett toimi aikanaan brittiläisenä tiedustelu-upseerina, ja hänet oli sijoitettu Keski-Aasian alueille, joilla Gurdjieff kasvoi ja keräsi tietojaan. Gurdjieffin kuoltua Bennett otti tehtäväkseen koota yhteen tämän antamia lähteitä koskevat johtolangat. Hän matkusti vierailemaan monissa paikoissa, jotka mainitaan Gurdjieffin kirjoissa muinaisen tiedon säilytyspaikkoina. Gurdjieff – Uuden maailman synty on huomattavan menetelmällinen teos. Bennett kertoo kirjassaan lisäksi sellaisia kokemuksia Chateau Prieurén elämästä, joita ei muualta voi lukea. Kirja on kuitenkin kirjoitettu olettaen, että sen lukija on jo perehtynyt kirjoihin Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa, Beelzebubin tarinoita pojanpojalleen ja Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta, joten tämä kirja olisi parasta lukea edellä mainittujen jälkeen.

Elämä On Todellista Vain Silloin, Kun Minä Olen

Tässä kirjassa Gurdjieff itselleen epätyypillisesti kertoo henkilökohtaisen kehityksensä keskeisen luvun. Vuonna 1902, kun Gurdjieff oli toipumassa harhaluodin osumasta, hän puhkeaa itsetutkiskeluun ja tarkastelee pyrkimyksiään soveltaa sitä, mitä hän oli siihen mennessä oppinut. Hän on syvästi pettynyt. Uppoutuneena itsekritiikkiin hän tekee läpimurron, jonka avulla (niin meidän annetaan ymmärtää) hän selviää umpikujastaan ja saa aikaan uuden ja kestävän sisäisen muutoksen. Elämä on todellista vain silloin, kun minä olen julkaistiin ennen aikojaan, ja sen viimeinen luku otsikolla ‘Ihmisen sisäinen ja ulkoinen maailma’ jäi kesken.

Elämämme Hra Gurdjieffin Kanssa

Olga ja Thomas de Hartmann tapasivat Gurdjieffin Venäjällä vuonna 1916. Heistä muodostui kaksi hänen omistautuneinta oppilastaan, ja he seurasivat häntä läpi Venäjän myrskyisän vallankumouksen Ranskaan asettumiseen saakka. Heidän muistelmansa Elämämme Hra Gurdjieffin kanssa avaa ainutlaatuisen ikkunan moniin tärkeisiin jaksoihin Gurdjieffin opettajan uralla aina sisällissodan aikaisesta matkasta Kaukasuksen halki ‘Ihmisen harmonisen kehityksen instituutin’ perustamiseen ensimmäistä kertaa sekä sen erilaisiin variaatioihin ja lopulliseen sijoituspaikkaan Chateau Prieuressa. Tässä kirjassa keskitytään Gurdjieffin elämään ja jätetään hänen virallinen opetuksensa taka-alalle. Se on täydellinen vastakohta ja täydennys Ouspenskyn teokselle Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta, joka tekee juuri päinvastoin.

Todistaja

Todistaja ei käsittele yksinomaan Gurdjieffiä. John Bennett aloittaa kirjan sanomalla, että ”ihmisen maanpäälliseen velvollisuuteen kuuluu olennaisena osana antaa todiste totuudesta, sellaisena kuin se on hänelle paljastettu”. Kirja on Bennettin yritys täyttää tämä velvollisuus. Koska Gurdjieff oli avainasemassa Bennettin etsinnöissä, muutamia lukuja on omistettu Gurdjieffille: Gurdjieff ja Ouspensky, Gurdjieffin kanssa Fontainebleaussa, Herra ja rouva Ouspensky, Paluu Gurdjieffin luo ja Gurdjieffin viimeiset päivät. Jokaisessa näistä Bennett kertoo tapahtumista ja keskusteluista, jotka kiinnostavat lukijaa, joka haluaa oppia lisää George Gurdjieffistä, hänen opetuksestaan ja olosuhteista, joissa hän opetti.

Gurdjieffin Opetukset: Oppilaan Päiväkirja

Charles Nott tapasi George Gurdjieffin vuonna 1924 tämän ensimmäisellä vierailulla Amerikassa. Nott oli haltioitunut gurdjieffiläisistä liikesarjoista siellä näkemässään näytöksessä, ja myöhemmät kanssakäymiset Gurdjieffin ja tämän seuraajien kanssa vakuuttivat hänet ryhtymään tämän oppilaaksi. Kirja Gurdjieffin opetukset: Oppilaan päiväkirja kuvaa Nottin totuuden etsintää ja sen huipentumista Gurdjieffin löytämiseen. Se sisältää oivalluksia Gurdjieffin vierailusta Amerikassa sekä kohtauksia Chateau Prieurén arjesta ja Gurdjieffin lähes kuolemaan johtaneesta auto-onnettomuudesta, joka johti instituutin lakkauttamiseen. Nott kirjoitti myöhemmin myös kirjan nimeltä Gurdjieffin lisäoppeja: Matka tämän maailman halki, jossa hän kertoo lisää kokemuksistaan.

Tulevan Hyvän Sanansaattaja

Tulevan hyvän sanansaattaja on lueteltu tässä vain siksi, että se on Gurdjieffin kirjoittama. Jopa kirjoittajan itsensä mielestä se julkaistiin ennenaikaisesti. Kirja on Gurdjieffin ensimmäinen ja suhteellisen lyhyt kertomus, joka kuvastaa hänen alkuaikojen jokseenkin naiivia innostustaan. Se antaa käsityksen etsikkoajasta sekä selittää, miksi Gurdjieff valitsi Venäjän kohteeksi, jossa hän aloitti opetuksensa. Gurdjieff katui sittemmin tämän kirjan julkaisemista ja kehotti seuraajiaan jättämään sen lukematta.

Ihmisen Sielulliset Kehitysmahdollisuudet

Tämä kirja on kooste viidestä luennosta, joita Ouspenskyn oppilaat lukivat yleisölle. Ouspensky teki muistiinpanoja näiden luentojen aikana ja korjasi aineistoa kuuden vuoden ajan tuloksenaan Neljännen tien keskeisten psykologisten ajatusten tiivis esitys. Ouspensky julkaisi ensimmäisen painoksen teoksesta Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet yksityisellä painokoneellaan. Sittemmin kirjasta ilmestyi vielä useita muita painoksia, joista joihinkin on liitetty viiden luennon lisäksi kokouspöytäkirja.

On hyvä huomata, että The Psychology of Man’s Possible Evolution (hmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet ) ja In Search of the Miraculous (Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta) ovat ainoat Neljännen tien kirjat, jotka Ouspensky on itse toimittanut. Muut hänen alulle panemansa teokset (jotka on lueteltu alla) ovat hänen oppilaidensa kokoamia ja eri tapaamisista laatimia sekä puhtaaksi kirjoittamia tekstejä, jotka on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen.

Neljäs Tie

Hyvin indeksoitu ja helppolukuinen Neljännen tien esittely, joka on koottu Ouspenskyn luennoille osallistuneiden muistiinpanoista. Tässä kirjassa käsitellään erittäin yksityiskohtaisesti sitä, mitä Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet -teoksessa hahmotellaan. Jokainen luku on omistettu sarjalle toisiinsa liittyviä Neljännen tien aiheita. Ne alkavat Ouspenskyn johdannolla kyseiseen aiheeseen ja päättyvät kysymyksiin ja vastauksiin, joita luennoilla on esitetty.

Kirjan jälkimmäinen osa sisältää Ouspenskyn pohdintoja ikuisesta uusiutumisesta. Se on hänen tutkimusmatkansa itämaiseen ajatukseen jälleensyntymisestä ja yritys sovittaa se yhteen Neljännen tien kanssa.

Vielä Yksi Kirjaus

Toinen hyvin indeksoitu ja helppolukuinen Neljännen tien esittely, joka on koottu Ouspenskyn luennoilla laadituista muistiinpanoista. Suuri osa tämän kirjan aineistosta on jo esillä kirjassa Neljäs tie, mutta jotkin keskustelut on esitetty yksinomaan tässä.

Omatunto – Totuuden Etsiminen

Tämä esseekokoelma perustuu niin ikään Ouspenskyn puheisiin ja vastauksiin hänelle tehtyihin kysymyksiin. Se keskittyy omantunnon kehittymiseen; ajatukseen moraalin ja omantunnon välisestä vastakkainasettelusta, johon Gurdjieff palasi säännöllisesti.

Tertium Organum

Suora näkymä Ouspenskyn ajatteluun ilman gurdjieffiläistä vaikutusta. Ouspensky kommentoi omaa kirjaansa: ”Olen kutsunut korkeamman logiikan järjestelmää Tertium Organumiksi, koska se on meille kolmas ajattelun laki Aristoteleen ja Baconin jälkeen. Ensimmäinen oli Organon, toinen Novum Organum. Mutta kolmas oli olemassa ennen ensimmäistä.” Tässä kirjassa Ouspensky pohdiskelee tavallisten aistien ulkopuolella olevan todellisen maailman luonnetta, käsittelee ihmisen tietoisuuden ja tunteiden oleellisen tärkeää kehitystä, jonka on tapahduttava ennen kuin korkeampi maailma voidaan havaita ja ymmärtää, sekä esittelee ”uuden logiikan” eli terminologian, joka on välttämätön uutta todellisuutta kuvattaessa.

Uusi Maailmankaikkeuden Malli

Ouspensky hahmotteli ja aloitti tämän kirjan ennen George Gurdjieffin tapaamista ja sai sen valmiiksi heidän erottuaan. Huolimatta kirjoittamisen ja julkaisemisen välissä olleista, Gurdjieffin kanssa vietetyistä vuosista Ouspensky pyrki kirjaa tarkistaessaan pitämään erillään sen, mitä hän tiesi ennen järjestelmän kohtaamista, ja sen, mitä hän oppi sen puitteissa. Kirja ammentaa hänen matkoiltaan Lähi- ja Kaukoidässä tarjoten psykologisen menetelmän, jolla voidaan lähestyä sellaisten muinaisten kulttuurien viisautta kuin tarot, goottilaisuus, buddhalaisuus, esoteerinen kristinusko jne.