Gurdjieffin Opetus

Ihmiset löytävät Gurdjieffin avulla vastauksia polttaviin kysymyksiinsä ja käytännön menetelmiä sisäiseen muutokseen. Opetuksen uskottavuutta lisää se, että se on ikivanha, objektiivinen ja testattu.

Esoteerisuus Temppeleiden Arkkitehtuurissa

Esoteerisuuden periaate ilmenee uskonnollisessa arkkitehtuurissa. Temppelit on jaettu eriasteisesti pyhiin osiin. Sisään astutaan vähiten pyhästä osasta, ja sisäänpäin mentäessä tilat muuttuvat yhä pyhemmiksi. Jokaisen temppelin ytimessä on kaikkein pyhin paikka, arkkitehtuurin keskipiste: pyhistä pyhin.

[GURDJIEFF] ”Minulla oli… mahdollisuus päästä lähes kaikkien hermeettisten järjestöjen ”pyhimmästä pyhimpään”, joka on tavallisen ihmisen ulottumattomissa… ja keskustella ja vaihtaa mielipiteitä lukuisten ihmisten kanssa, jotka… olivat todellisia auktoriteetteja.”ⁱⁱ

[GURDJIEFF] ”Ihmisen mahdollisuudet ovat hyvin suuret. Ette voi käsittää rahtuakaan siitä, mitä ihminen kykenee saavuttamaan… [Mutta] nukkuvan ihmisen tietoisuudessa hänen harhakuvitelmansa, hänen ’unensa’, sekoittuu todellisuuteen… Ja tämä on syy siihen, miksi hän ei koskaan pysty käyttämään kaikkia niitä voimia, joita hänellä on.”ⁱ

Gurdjieffin Ulkoiset Haasteet

Gurdjieff aloittaa työnsä esittelemällä opetustaan ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita mystiikasta, henkisyydestä tai psykologiasta. Tämä tapahtuu ensin kahviloissa käytävien rentojen keskustelujen kautta ja myöhemmin muodollisemmin luennoilla, joissa hän korostaa aina, että todellinen muutos vaatii organisoidumpaa työtä. Luennot ovat parhaimmillaankin valmistelevia. Tavatessaan ensimmäiset venäläiset oppilaansa vuonna 1912, Gurdjieff puhuu heti työnsä virallistamisesta, varojen keräämisestä välineiden hankkimista varten sekä lopulta pysyvän tilan vuokraamisesta. Venäjän poliittinen ympäristö kuitenkin estää tämän.

[GURDJIEFF] ”Venäjä oli tuohon aikaan rauhallinen, rikas ja hiljainen… maailmansodan odottamattomat ja katastrofaaliset tapahtumat tuhosivat sen silloisten toimiensa huipulla.”ⁱⁱ

Venäjä oli kohtaamassa ennennäkemättömiä julmuuksia: Ensimmäistä maailmansotaa seurasi vallankumous ja sisällissota. Sota on kiistatta äärimmäisin osoitus ihmisen järjettömyydestä, siitä, mitä Gurdjieff kutsui ”uneksi” ja ”joukkohypnoosiksi”. Kourallinen poliitikkoja ei pääse neuvottelupöydän ääressä sopimukseen, jonka seurauksena satojen tuhansien sotilaiden on mentävä ja tapettava toiset sata tuhatta ‘vihollissotilasta’.

Gurdjieffin on opetustyönsä alusta lähtien sopeuduttava uskomattoman haastaviin ja joskus jopa hengenvaarallisiin olosuhteisiin. Toisaalta tämä äärimmäinen esimerkki inhimillisestä konfliktista muodostaa täydellisen taustan hänen viestilleen. Miksi sotia ei voida pysäyttää? Miksi ihmiset eivät näe itsestäänselvyyksiä? Miksi ihmiskunnan on toistettava virheitään?

Ihmisen Kolmet Aivot

[GURDJIEFF] ”Ihmisen… yleinen psyyke on jakautunut kolmeen… täysin itsenäiseen ’entiteettiin’, joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa ja jotka ovat erillisiä sekä toiminnoiltaan että ilmenemismuodoiltaan…”ⁱ

Gurdjieff kutsuu näitä entiteettejä ’aivoiksi’ tai ’keskuksiksi’, koska ne ohjaavat kaikkia toimintojamme. Yksi on mieli, joka vastaa assosioinnista, vertailusta, teoritisoinnista, kategorisoinnista ja käsitteellistämisestä. Toinen on sydän, joka on vastuussa pelosta, ahdistuksesta, huolenpidosta, herkkyydestä, myötätunnosta ja erilaisten muiden tunnevaikutelmien käsittelystä. Ja kolmas on keho, joka vastaa fyysisistä impulsseista, aistihavainnoista, nälästä, kivusta, mielihyvästä, liikkeistä ja avaruudellisesta orientaatiosta.

[JOHN BENNETT] ”Teimme monia kokeita ja havaintoja vakuuttuaksemme siitä, että teoria kolmesta eri keskuksesta oli pätevä.”^v

[PETER OUSPENSKY] ”Gurdjieff jakoi nämä ideat vähitellen, ikään kuin puolustaen tai suojellen niitä meiltä. Kun hän käsitteli uusia aiheita ensimmäistä kertaa, hän antoi vain yleisiä periaatteita pidätellen usein kaikkein olennaisinta… Esimerkiksi puhuttaessa keskuksista hän esitteli meille ensin niistä kolme, äly-, tunne- ja liikekeskuksen, ja yritti saada meidät erottamaan nämä toiminnot toisistaan, löytämään esimerkkejä ja niin edelleen. Myöhemmin näihin lisättiin vaistokeskus itsenäisenä ja itseään ylläpitävänä koneena sekä vielä myöhemmin sukupuolikeskus.”ⁱ

[GURDJIEFF] ”Iiettyjen itämaisten opetusten terminologiassa… ihmisen keho kaikkine motorisrefleksisine ilmenemismuotoineen vastaa… hevosvaunuja; kaikki ihmisen tunteiden ilmenemismuodot vastaavat hevosta, joka on valjastettu vaunuihin ja joka vetää niitä; kuski, joka istuu aitiossa ja ohjaa hevosta, vastaa… ”ajatusta”; ja lopuksi, matkustaja, joka istuu vaunuissa ja antaa käskyjä vaununhoitajalle, on se, mitä kutsutaan ’Minäksi’.”ⁱⁱⁱ

Tämä terminologia on hindulaista. Sama analogia esiintyy Vedoissa ja sitä kehitetään myöhemmin Upanishadeissa. Se paljastaa, että Gurdjieff tunsi hindulaisuuden sisäisen merkityksen, jonka hän ja muut Totuuden Etsijät olivat saattaneet oppia intialaisissa kouluissa ja tiibetiläisissä luostareissa.

Hevosen, vaunujen ja kuljettajan symboliikka on piilossa, kun ne luetaan historiallisessa kontekstissa. Ennen Mahabharatassa käytyä Kurukshetran sotaa Arjuna istuu hevosvaljaisiin kiinnitetyissä vaunuissa käyden vuoropuhelua kuljettajansa Krishnan kanssa. Vastaavasti, kun prinssi Siddhartha buddhalaisuudessa uskaltautuu palatsinsa ulkopuolelle, nousee hän neljän hevosen vetämiin vaunuihin, joita hänen kuljettajansa Chandaka ohjaa. Hevosen, vaunujen ja kuljettajan esoteerinen merkitys jää helposti huomiotta, koska ne ovat tärkeiden historiallisten tapahtumien toissijaisia yksityiskohtia.

Voisi ajatella, että sisäpiirissä on tietoa, joka on piilossa ulkokehältä. Tosiasiassa sekä sisä- että ulkokehä hyödyntävät samaa tietoa, mutta ne eroavat sen tulkinnassa.

Jos ihmisen psyyke on siis jaettu kolmeen itsenäiseen aivoon, selittää se, miksi olemme jatkuvasti ristiriidassa itsemme kanssa. Vaikeutemme ymmärtää itseämme johtuu siitä, että jokainen noista kolmesta aivosta puhuu eri kieltä. Ja laajemmassa mittakaavassa se selittää sen, miksi ihmiskunnan – joka on muodostunut ei-yhtenäisten ihmisten summasta – on määrä elää ”kielten sekamelskassa”, koskaan ymmärtämättä toisiaan ja päätyen aina konflikteihin.

Yhtenäisyyden Puute Ihmisessä

Näin ollen muinaisten opetusten sisäisessä merkityksessä opetettu psykologia lähestyy ihmistä epätäydellisenä. Luonto tuo meidät vain tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen meidän on työskenneltävä täyttääkseemme synnynnäinen potentiaalimme. Niin kauan kuin olemme kehittymättömiä, kolmien aivojemme ja niiden monien impulssien välillä vallitsee sattumanvarainen suhde. Ei ole olemassa mitään yhtenäistä ohjaavaa elementtiä, ei isäntää, joka käskisi kuljettajaa pitämään hevoset kurissa ja todella ohjaamaan vaunuja.

Olemme erittäin alttiita vaikutuksille ja vihjailuille. Ajatuksemme ja tunteemme eivät kuulu meille itsellemme. Ne on ohjelmoitu meihin kasvatuksen ja koulutuksen kautta. Annamme niille yksilöllisyyttä, ikään kuin haluaisimme ajatella ja tuntea niin kuin ajattelemme ja tunnemme, mutta todellisuudessa olemme marionetteja. Toimintaamme ohjaavat narut eivät ole omissa käsissämme.

[GURDJIEFF] ”Me sanomme: ”’Minä’ tein näin”, ”’Minä’ ajattelen näin”, ”’Minä’ haluan tehdä näin” – mutta tämä on erehdys. Tällaista ’minää’ ei ole olemassa… jokaisessa meistä on satoja, tuhansia pieniä ‘minuuksia’…”¹ ”Joka minuutti, joka hetki ihminen sanoo tai ajattelee ’minä’. Ja joka kerta hänen ”minänsä” on erilainen. Juuri äsken se oli ajatus, nyt se on halu, nyt aistimus, nyt toinen ajatus, ja niin edelleen, loputtomasti. Ihminen on moninaisuus. Ihmisen nimi on legioona.”ⁱ

Markuksen evankeliumissa Jeesus kohtaa riivaajien riivaaman miehen ja kysyy tämän nimeä. Mies vastaa: ”Minun nimeni on legioona, sillä meitä on monta.” Demonien riivaamana oleminen tarkoittaa siis sisäisesti sitä, että on jokaisen sisäisen impulssin orjuuttama. Vertauksen käyttö viittaa siihen, että Gurdjieff tunsi myös kristinuskon sisäisen merkityksen, kenties matkoiltaan Kappadokiassa tai Athos-vuorella.

Ulkoisen merkityksen mukaan demonien riivaama ihminen on harvinainen poikkeus, valitettava luonnonoikku, joka on nopeasti parannettava. Sisäisen merkityksen mukaan kaikki ihmiset ovat demonien riivaamia. Kaikki kärsivät sisäisen ykseyden puutteesta, kaikilta puuttuu ohjaava elementti, kellään ei ole pysyvää ”minää”. Meitä ohjaa yhdessä hetkessä voimakas fyysinen impulssi – nälkä, väsymys, seksuaalinen halu – sitten tunneimpulssi korvaa sen – syyllisyys, itsesääli tai tarve tulla arvostetuksi – jonka jälkeen mentaalinen impulssi korvaa puolestaan sen – uteliaisuus, erimielisyys, haaveilu – ja samaa jatkuu loputtomasti.

TSuurin osa ihmisistä ei koskaan myönnä itselleen, että heidän sisäinen maailmansa toimii näin. Kutsumme haaveilua ”ajatteluksi”. Kutsumme negatiivisia tunteitamme ’vilpittömyydeksi’. Teeskentelemme, että tekojemme takana on tarkoitus. Teeskentelemme olevamme tietoisia ja yhtenäisiä.

Tämä pahentaa vastustamme, sillä sen lisäksi, että meiltä puuttuu ykseys, olemme myös tietämättömiä ykseyden puutteesta; emme ole vain sisäisten impulssiemme orjia, vaan olemme myös tietämättömiä orjuudestamme. Ja niin kauan kuin uskottelemme, että hallitsemme itseämme, emme koskaan ryhdy ponnistelemaan todellisen itsehallinnon saavuttamiseksi.

Ihmisen Psykologinen Vankila

[PETER OUSPENSKY] ”Gurdjieff palasi luennoillaan usein… tähän esimerkkiin ”vankilasta” ja ”vankilasta pakenemiseen”. Aloittaessaan tällä vertauksella hän totesi yleensä alkuun, että vaikka vankilassa olevalla ihmisellä olisi mahdollisuus milloin tahansa paeta, hänen olisi ensin ymmärrettävä, että hän on vankilassa.”ⁱ

Prinssi Siddhartha syntyy ja kasvaa tietämättään vankilassa. Kuningas sulkee poikansa palatsiin tämän syntymästä lähtien estääkseen tätä altistumasta elämän kärsimykselle ja pohtimasta sen merkitystä.

Vuoteen 1916 mennessä Gurdjieffin ympärille on kerääntynyt Moskovassa ja Pietarissa pieni ydin vakavasti otettavia oppilaita. Gurdjieff vie kahdeksan heistä maalaistaloon Suomeen keskittyneempää työskentelyä varten.

[GURDJIEFF] ”Ihminen on kyvytön valvomaan itse itseään… Vain koulu voi tehdä tämän, koulun menetelmät ja koulukuri – ihminen on aivan liian laiska, hän tekee paljon ilman asianmukaista intensiteettiä, tai hän ei tee yhtään mitään luullessaan tekevänsä jotain.”ⁱ

Toinen kokeilu organisoidumman ryhmätyöskentelyn parissa tapahtui vuonna 1917, kun Gurdjieff keräsi 13 ensimmäistä venäläistä oppilastaan kuudeksi viikoksi Essentukiin, Kaukasusvuorten juurelle Venäjälle. Ouspenski kuvaa tätä hyvin henkilökohtaisesti kirjassaan Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta pitäen sitä käänteentekevänä hetkenä oman ymmärryksensä ja kehityksensä suhteen.

Ihmisen Sisäisen Järjestyksen Luominen

[GURDJIEFF] ”Eräässä opetuksessa ihmistä verrataan taloon, jossa on paljon palvelijoita, mutta ei isäntää eikä isännöitsijää. Palvelijat ovat kaikki unohtaneet velvollisuutensa; kukaan ei halua tehdä sitä, mitä pitäisi; jokainen yrittää olla isäntä, vaikkapa vain hetken. Tällaisessa epäjärjestyksessä talo on vakavassa vaarassa.”ⁱ

Yksi tunnetuimmista esimerkeistä tästä analogiasta – huolellisesti piilotettuna ulkoisen merkityksen alle – löytyy Vanhasta testamentista, kertoen Israelin kehityksestä aiemmasta kahdestatoista sotivasta heimosta yhdeksi, yhdistyneeksi kuningaskunnaksi. Sekaisen talon sijaan siinä puhutaan sekasortoisesta maasta. Heimoja yhdistää vain niiden syntyperä ja usko, mutta kaikessa muussa suhteessa ne eroavat toisistaan, aivan kuten meitä näennäisesti yhdistää se, että meillä on yksi ruumis ja nimi, vaikka olemme täynnä ristiriitaisuuksia.

“Niinä päivinä Israelissa ei ollut kuningasta”, sanotaan Tuomarien kirjassa tuon ajan Israelista; ”Jokainen teki sitä, mikä oli oikein omissa silmissään.”

[GURDJIEFF] ”Ainoa mahdollisuus pelastua on, että joukko järkevämpiä palvelijoita kokoontuu yhteen ja valitsee väliaikaisen hallitsijan eli isännöitsijän.”ⁱ

Gurdjieff Ykseyden Saavuttamisesta

[GURDJIEFF] ”Ihminen, joka on saavuttanut täyden mahdollisen kehityksen, omaa… tahdon, tietoisuuden, pysyvän ja muuttumattoman minän, yksilöllisyyden… ja monia muita ominaisuuksia, joita sokeudessamme ja tietämättömyydessämme liitämme itseemme.”ⁱ

Viime kädessä Gurdjieff tuli opettamaan, miten löytää Jumala sisältään, ei uskonnollisella, sentimentaalisella tavalla, vaan tieteellisten, mitattavissa olevien ponnistelujen kautta ja erityisesti, ponnistelemalla itsensä muistamiseksi.

[JOHN BENNETT] ”Sana zikr tarkoittaa kirjaimellisesti ’muistamista’, joka Gurdjieffin mukaan on keino ’itsensä muistamiseen’. Sufien zikrin erityispiirre on Jumalan nimeen vetoaminen. Se on aikomuksen ja tahdon suuntaamista sisäistä Jumaluutta kohti.”^v

Itsensä Muistaminen

[GURDJIEFF] ”Kun tulet tietoiseksi paitsi siitä, mitä teet, myös itsestäsi tekemässä sitä, ’minä’ ja ’tässä’, ’minä olen tässä’. Tämä on itsensä muistamista… Yrittäkää muistaa itsenne, kun tarkkailette itseänne, ja kertokaa minulle myöhemmin tulokset. Vain niillä tuloksilla on arvoa, joihin liittyy itsensä muistaminen.”^iv

[PETER OUSPENSKY] ”Aivan ensimmäiset yritykset… itsensä muistamiseen eivät tuottaneet minulle muita tuloksia kuin sen havainnon, ettemme itse asiassa koskaan muista itseämme.”ⁱ

[JOHN BENNETT] ”Huomasimme pian, että emme kyenneet muistamaan itseämme vapaaehtoisesti kuin minuutin tai kaksi kerrallaan. Ponnistelin epätoivoisesti. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni ’työskentelystä itseni parissa’, ja se avasi minulle uuden maailman. Aloin ensimmäistä kertaa nähdä, mitä Gurdjieff oli tarkoittanut sanoessaan… että ei riitä, että tietää, vaan on myös oltava.”^vi

[CHARLES NOTT] ”Itsensä muistaminen on niin yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa. Miksi? Koska koko elämä yhdessä itsessämme olevien ominaisuuksien kanssa on salaliitossa saadakseen meidät unohtamaan, pitääkseen meidät unessa.”^vii

[JEANNE DE SALZMANN] ”Tämä on vapautuminen, josta Gurdjieff puhuu, on kaikkien koulukuntien, kaikkien uskontojen tavoite… Kokemuksessa ”minä olen” ihminen avautuu jumalalliselle, äärettömälle, tilan ja ajan tuolla puolen olevalle, korkeammalle voimalle, jota uskonnot kutsuvat Jumalaksi.”^viii

Siten Gurdjieffin maailmankaikkeutta eli makrokosmosta ja ihmistä eli mikrokosmosta koskevan esityksen taustalla on pyrkimys itsensä muistamiseen. Tätä pyrkimystä on sovellettava aina ja kaikkialla. Tämä myös tekee Gurdjieffin opetuksesta virkistävän käytännöllisen. Siinä missä niin monet muut opetukset esittävät teorioita, jotka kumoavat muita teorioita, Gurdjieff ei tullut opettamaan uutta teoriaa heräämisestä. Hän tuli opettamaan oppilailleen kykyä Olla.

Lähteet

1. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta – Peter Deminaovich Ouspensky
2. Tulevan hyvän airut (The Herald of the Coming Good) – George Ivanovich Gurdjieff
3. Beelzebudin tarinoita pojanpojalleen (Beelzebub’s Tales to His Grandson) – George Ivanovich Gurdjieff
4. Näkemyksiä Todellisuudesta (Views from the Real World ) – George Ivanovich Gurdjieff
5. Gurdjieff: Uuden Maailman synty (Gurdjieff: Making a New World) – John Godolphin Bennett
6. Todistaja (Witness) – John Godolphin Bennett
7. Gurdjieffin opetukset: Oppilaan päiväkirja (Teachings of Gurdjieff: A Pupil’s Journal) – Charles Stanley Nott
8. Olemisen Todellisuus: Gurdjieffin Neljäs Tie (The Reality of Being: The Fourth Way of Gurdjieff ) – Jeanne de Salzmann