Gurdjieffin Koulu

Selviytyminen Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan keskellä kuluttaa hänen kaikki resurssinsa. Pysyäkseen vaarojen ulottumattomissa Gurdjieff muuttaa paikasta toiseen mukanaan perheensä ja seuraajansa.

Ihmisen Harmonisen Kehityksen Instituutti

Gurdjieffin Yritykset Koulun Perustamiseksi

Vuonna 1919 Gurdjieff tekee Georgian Tbilisissä ensimmäisen yrityksensä perustaa koulu, jonka hän nimeää ‘Ihmisen harmonisen kehityksen instituutiksi’. Paikallisen kiinnostuksen herättämiseksi levitetään mainoslehtistä, jossa kerrotaan seuraavat tiedot:

Kansanopetusministerin luvalla Tbilisiin avataan George Ivanovich Gurdjieffin järjestelmään perustuva Ihmisen harmonisen kehityksen instituutti. Instituutin opiskelijoiksi hyväksytään lapsia ja aikuisia molemmista sukupuolista. Opiskelu tapahtuu aamuin ja illoin. Opiskeltavat aineet ovat: kaikenlainen voimistelu (rytminen, lääkinnällinen ja muu). Harjoituksia tahdon, muistin, tarkkaavaisuuden, kuulon, ajattelun, tunteiden, vaiston ja niin edelleen kehittämiseksi.ⁱ

[PETER OUSPENSKY] ”Tekstiin oli vielä lisätty, että Gurdjieffin järjestelmä toimi jo Bombayssa, Aleksandriassa, Kabulissa, New Yorkissa, Chicagossa, Kööpenhaminassa, Tukholmassa, Moskovassa ja Essentukissa. Esitteen lopusta, instituutin ’erikoisopettajien’ luettelosta, löysin oman nimeni.”ⁱ

Opettajan Erikoisala

[GURDJIEFF] ”Ei ole olemassa yleisiä kouluja, on vain erityisiä kouluja. Jokainen opettaja eli guru on yhden tietyn asian erityisasiantuntija. Yksi on tähtitieteilijä, toinen kuvanveistäjä, kolmas muusikko. Ja kunkin opettajan kaikkien oppilaiden on ensin opiskeltava sitä aihetta, johon kyseinen opettaja on erikoistunut.”ⁱ

Yksi Gurdjieffin erikoisaloista oli pyhä tanssi. Omaelämäkerrallisessa kirjassa ’Tapaamisia merkittävien ihmisten kanssa’ hän kertoo kahden vuosikymmenen mittaisen etsintänsä aikana olleensa erityisen kiinnostunut eri matkakohteidensa tansseista.

Erityisesti idässä pyhä tanssi oli osa muinaisten temppeleiden rutiinia. Tansseja esittivät yleensä tytöt, jotka oli nuorena vihitty ja koulutettu nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Liikkeet herättivät eloon muuten staattiset ja elottomat temppeliveistokset ja maalaukset. Esimerkiksi hindutemppeleissä lähes kaikki tärkeimmät tarinat välitettiin intialaisen tanssin avulla, ja monissa tähän päivään säilyneissä temppeleissä on edelleen veistoksia ja reliefejä, joissa tanssijat ovat jähmettyneet näihin asentoihin.

Kun Gurdjieff vuonna 1914 markkinoi ensimmäistä kertaa työtään Venäjällä, hän mainostaa sitä Taikureiden kamppailu -nimisen baletin muodossa. Kesällä 1916 Suomessa pidettävässä kokouksessa Gurdjieff näyttää oppilailleen kehon asentoja ja fyysisiä liikkeitä. Mutta vasta vuonna 1919, kun lavastussuunnittelija Alexander Salzmann ja hänen vaimonsa, tanssinopettaja Jeanne Salzmann liittyvät joukkoon, hän pystyy toteuttamaan kunnolla pyrkimyksiään.

Koululla on oltava ulkoinen muoto. Oppilaat on saatava toimimaan yhdessä tietyn tehtävän eteen. Vasta silloin työ siirtyy teoriasta käytäntöön. Opettajan erikoisala toimii tässä välineenä. Sen myötä oppilaat voivat olla vuorovaikutuksessa, heidän ominaispiirteensä tulevat esiin ja heitä voidaan työntää uusille, mukavuusalueen ylittäville tasoille.

Gurdjieff Pääheikkoudesta

[GURDJIEFF] ”Instituutin metodit ovat subjektiiviset, eli ne ovat sidoksissa jokaisen ihmisen yksilöllisiin erityispiirteisiin. On vain yksi, jota kaikki voivat käyttää: itsensä tarkkailu.”ⁱⁱ

[THOMAS DE HARTMANN] ”Herra Gurdjieff kertoi, että jokaisen meistä oli ehdottomasti nähtävä ensisijainen heikkoutensa, se, jonka ympärille kaikki typerät, koomiset, toissijaiset heikkoutemme kiertyvät.”ⁱⁱⁱ

[GURDJIEFF] ”Jokaisella ihmisellä on luonteessaan tietty piirre, jonka ympärillä hänen ’valepersoonallisuutensa’ pyörii. Ihminen ei voi löytää tätä päällimmäistä vikaa itsestään. Tämä on käytännössä laki. Opettajan on osoitettava se hänelle ja näytettävä, miten sitä vastaan voi taistella… sen jälkeen jokaisen ihmisen henkilökohtainen työ koostuu kamppailusta tätä pääasiallista vikaa vastaan.”ⁱ

[PETER OUSPENSKY] ”Gurdjieff oli nero määrittelemään ominaisuuksia… Jonkun ollessa eri mieltä Gurdjieffin hänelle esittämästä ominaispiirteestä, hän sanoi aina, että se, että henkilö oli eri mieltä hänen kanssaan, osoitti, että hän oli oikeassa.”ⁱ

[GURDJIEFF] ”Taistelu omaa päällimmäistä vikaa vastaan on työn tärkein osa, ja sen on tapahduttava teoilla, ei sanoilla. Tätä varten opettaja antaa kullekin ihmiselle määrätyt tehtävät, joiden suorittaminen edellyttää ominaispiirteen voittamista. Kun ihminen suorittaa näitä tehtäviä, hän kamppailee itsensä kanssa, työskentelee itsensä eteen. Jos hän taas välttelee tehtäviä, eikä yritä suorittaa niitä, se tarkoittaa, että hän joko ei halua tai ei osaa työskennellä.”ⁱ

Vuonna 1921 Gurdjieff sulkee instituuttinsa ja muuttaa Saksaan. Vuonna 1922 hän vierailee Englannissa. Siellä Ouspenski on jo herättänyt kiinnostusta työtä kohtaan, ja vaikka hän suhtautuukin varauksella Gurdjieffin menetelmiin, yhteistyölle näyttää olevan potentiaalia. Britannian hallitus kuitenkin kieltää Gurdjieffin oleskelun maassa. Samana vuonna hän muuttaa Ranskaan ja ostaa linnan Avonista Fontainebleaun läheltä. Siellä Gurdjieff saa parhaan mahdollisuutensa virallistaa toimintansa Euroopassa.

Toistaiseksi sodat ja vallankumoukset olivat olleet objektiivisia esteitä Gurdjieffin aikeissa perustaa koulu länteen. Chateau Prieuren ostaminen vuoden 1922 lopulla poistaa mahdolliset tekosyyt.

[THOMAS DE HARTMANN] ”Talo oli 1600- tai 1700-luvulla kunnostettu kartano, joka oli aikoinaan ollut luostari prioreille (apotista seuraava luostarin arvojärjestyksessä), joten sitä kutsuttiin Prieuréksi.”ⁱⁱⁱ

Linna on rappiolla. Restauroinnista tulee nyt Gurdjieffin ja hänen seuraajiensa toiminnan keskipiste.

[CHARLES NOTT] ”Päivittäinen elämämme noudatti rutiinia, joka muuttui usein.  Linnan tornin kello soi puoli seitsemältä. Aamiainen koostui suurista paahdetuista leivistä ja kahvista; sitä seurasi työskentely puutarhassa, metsässä tai talossa.”^iv

[THOMAS DE HARTMANN] ”Herra Gurdjieff osasi jakaa työn ihmisten kesken niin, ettei hetkeäkään menetetty.”ⁱⁱⁱ

[GLADYS ALEXANDER] ”Elämän tahti kiihtyi. Päivä sisälsi raskaita töitä vanhanaikaisen keittiön ja talon hoidosta pyykinpesuun, kukka- ja keittiöpuutarhatöihin sekä hevosten, aasinkärryjen, lampaiden, vuohien, lehmien ja vasikoiden, kanojen, sikojen ja koirien hoitamiseen.”^v

[CHARLES NOTT] ”Puoli yhdentoista ja kahden välillä oli lounastauko. Teetä tarjottiin neljältä ja illallista puoli seitsemältä; sen jälkeen seurasi liikuntaa ja tansseja kymmeneen tai yhteentoista asti. Päivän aikana Gurdjieff luennoi yleisesti ja kävi henkilökohtaisia keskusteluja yksittäisten oppilaiden kanssa.”^vi

[JOHN BENNETT] ”Gurdjieff piti luentonsa Prieuréssa aina yllättäen, mutta nuo hetket olivat useimmille meistä sen aikaisen elämän kohokohtia…”^v

Sisäinen Ykseys

[GURDJIEFF] ”Sisäinen ykseys saavutetaan ’kitkan’ avulla, taistelemalla sisäisesti ’kyllä’ vai ’ei’ välillä. Jos ihminen elää ilman sisäistä kamppailua, jos kaikki tapahtuu hänessä ilman vastarintaa, jos hän menee sinne, minne häntä viedään tai minne tuuli puhaltaa, hän pysyy sellaisena kuin hän on.”ⁱ

Ehkä tunnetuin esimerkki tästä kamppailusta välillä ”kyllä” ja ”ei” on peräisin Mahabharatasta. Kohtaus on keskeisellä sijalla khmerien hindulaisuuden tulkinnassa, ja on kutkuttavaa ajatella, että Gurdjieffin Totuuden etsijöiden jäsenet ovat saattaneet vierailla joissakin heidän vielä jäljellä olevista temppeleistään, esimerkiksi Angkor Watissa.

Hindujen maailmanjärjestys perustui hyvän ja pahan väliseen tasapainoon. Ajoittain tämä tasapaino häiriintyi, mikä vaaransi koko kosmoksen olemassaolon. Eräässä tällaisessa myyttisessä tilanteessa, kun kuolemattomuuden nektari oli jo mennyttä, Vishnu, säilyttäjä jumala, neuvoi devoja ja asuroja kirnuamaan maitomerta käyttäen jättiläiskäärme Vasukia pyörittävänä köytenä ja Mandara-vuorta tankona.

Kitkan hyödyntäminen ja kirnuaminen olivat vanhan ajan kotitalouksissa yleisiä tapoja. Tuliporaa käytettiin tulen sytyttämiseen ja kirnua voin valmistamiseen kermasta. Ajatus jonkin asian muuntamisesta hiertämällä tai kirnuamalla juontaa juurensa näin luonnosta. Aivan vastaavalla menetelmällä ihminen voi saavuttaa sisäisen yhtenäisyyden ja pysyvyyden: vastustamalla järjestelmällisesti pääheikkouttaan ja luomalla näin sisäistä kitkaa.

[THOMAS DE HARTMANN] ”Työskentelytavat osoittivat selvästi, että tavoitteenamme eivät olleet ulkoiset tulokset, vaan sisäinen taistelu. Esimerkiksi kerran herra Gurdjieff lähetti meidät kaikki kuokkimaan maata keittiöpuutarhaa varten, mutta pian koko puutarha hylättiin.”ⁱⁱⁱ

[GUDJIEFF] ”Jos tuo taistelu alkaa ihmisessä ja erityisesti jos taistelussa on selvä linja, niin vähitellen pysyvät piirteet alkavat muodostua hänessä, hän alkaa ’kiteytyä’.'”ⁱ

[THOMAS DE HARTMANN] ”Tällaisen yli-inhimillisen ponnistelun aikana on hillittävä sisäistä vastarintaa, joka johtuu fyysisestä väsymyksestä. Minua auttoi se, että katsoin itseäni ikään kuin ulkopuolelta ja nauroin.”ⁱⁱⁱ

[GLADYS ALEXANDER] ”Elämää Chateaussa elettiin vauhdin ja jännityksen, innokkuuden ja suurten toiveiden kuplivassa ilmapiirissä, jota rikkoivat inertia ja kriittisyys, eloisa kiistely ja runsassanainen kilvoittelu. Se oli todellakin kuin sulatusuuni, jonka tarkoituksena oli vähentää sen sisällä kiehuvien ja hautuvien ainesosien itseisarvoa.”^v

Oppilaat ovat kaiken keskellä saamapuolella ja heillä on hauskaa. Antopuolella Gurdjieff on kuitenkin asettanut itsensä valtavan paineen ja vastuun alle. Hän elää oman opetuksensa mukaisesti käyden sisäistä kamppailua, vastoin mukavuutta ja helppoutta, säästämättä itseään pienimmiltäkään ponnistuksilta.

Gurdjieff kantaa harteillaan kaiken. Hänen pitää viihdyttää. Hänen pitää työllistää. Hänen on luennoitava. Hänen on löydettävä rahoituskeinot. Hänen on täytettävä intervallit ja pidettävä oktaavit nousevina. Rakennetaan keittiöpuutarha. Sitten turkkilainen sauna. Nyt raivataan metsä ja niin edelleen. Gurdjieff on kuin talonmies, joka johtaa orpokotia, jossa on kymmeniä lapsia, siirtäen heidän huomionsa toiminnasta toiseen antamatta heidän langeta turmiolliseen tylsyyteen. Tämä kaikki huipentuu vierailuun Amerikassa.

Gurdjieffin Koulu Vierailee Amerikassa

Keväällä 1924 Gurdjieff purjehtii 35 tanssijaoppilaan kanssa Pariisista Amerikkaan järjestääkseen näytöksiä New Yorkissa, Philadelphiassa, Bostonissa ja Chicagossa.

[THOMAS DE HARTMANN] ”Olimme kaikki hyvin iloisia päästessämme Amerikkaan. Me kaikki, minä mukaan lukien, haaveilimme menestyksekkäistä näytöksistä ja suurista voitoista, jotka olivat herra Gurdjieffille välttämättömiä hänen tulevien suunnitelmiensa toteuttamiseksi.”ⁱⁱⁱ

Gurdjieffin näytökset Amerikassa ovat Gurdjieffin uran julkisin hetki. Kesällä 1923 Ranskaan oli kutsuttu toimittajia todistamaan instituutin toimintaa, raportoimaan siitä Amerikassa ja herättämään kiinnostusta ennen kiertuetta.

Palattuaan Ranskaan kesällä 1924 Gurdjieff ajaa yksin Pariisista Fontainebleauhun ja joutuu auto-onnettomuuteen, joka lähes tappaa hänet.

Tämä on käänteentekevä hetki Gurdjieffille, hänen seuraajilleen ja instituutille. Voidaan spekuloida, olisiko kyseessä voinut olla itsetuhoisuus ja tavoiteltu itsemurha, mutta huomioiden hänen monet vastuunsa ja ne äärimmäiset vaatimukset, joita hän oli asettanut itselleen viimeisten vuosien aikana, nukahtaminen rattiin on varmasti todennäköisempi vaihtoehto. Niin tai näin, kun otetaan huomioon uusien projektien jatkuva kehittäminen vanhojen hylättyjen tilalle ja loputtomat taloudelliset haasteet, emme jälkikäteen ole yllättyneitä siitä, että se päättyi törmäykseen – vaikkemme olisi odottaneetkaan sen olevan niin kirjaimellinen.

[CHARLES NOTT] ”Ambulanssi saapui. Gurdjieff tuotiin ulos paareilla, hänen päänsä oli siteiden peitossa; hän oli tajuton, mutta hän mutisi: ’Monta ihmistä, monta ihmistä’. Hänet kannettiin yläkertaan huoneeseensa.”^iv

[THOMAS DE HARTMANN] ”Näiden ensimmäisten öiden aikana herra Gurdjieff makasi liikkumattomana, täysin hiljaa ja ilman mitään merkkejä tajunnasta.”ⁱⁱⁱ

[OLGA DE HARTMANN] ”Hän ei voinut edes juoda; kostutimme hänen huuliaan vain kostealla liinalla… Kolmannen tai neljännen päivän jälkeen lääkärit sanoivat, että hänen henkensä ei ollut enää vaarassa… Kuudentena päivänä hän lopulta avasi silmänsä. Hän kutsui vaimoaan ja kysyi häneltä: ”Missä minä olen?””ⁱⁱⁱ

[CHARLES NOTT] ”Se, että Gurdjieffille saattoi sattua tällainen onnettomuus, oli meille järkytys; jotkut olivat uskoneet, että hän olisi haavoittumaton, vapaa sattuman laista.”^iv

Vastoin lääkärin odotuksia Gurdjieff toipuu vaimonsa ja äitinsä hoitamana hitaasti ja tuskallisesti.

[CHARLES NOTT] ”Prieuressa vallitsi hiljaisuus; puhuimme kuiskaten; kellotapulin kello ei enää soinut; luentosalissa ei ollut tansseja eikä musiikkia, ja jokainen vain toivoi koko olemuksellaan Gurdjieffin toipumista… oli kuin suuren koneen vetopyörä olisi katkennut, jolloin se pyöri enää vanhalla vauhdillaan. Voima, joka liikutti elämäämme, oli poissa.”^iv

[THOMAS DE HARTMANN] ”Herra Gurdjieffin outo käytös kesti pitkään… Koko hänen sairautensa ajan me olimme omillamme ja meidän oli luotettava itseemme kaikissa päätöksissämme… Vähitellen kävi selväksi, että vaikka hänen ruumiinsa oli saanut vakavia vaurioita, sisältä ’Georgivanch’ pysyi ’Georgivanchina’. Hänen tarkoituksensa oli osittain ollut testata, missä määrin kykenimme jatkamaan hänen työtään ilman häntä.”ⁱⁱⁱ

Eräänä aamuna sana kiertää, että Gurdjieff haluaa kaikkien kokoontuvan opintosaliin…

[CHARLES NOTT] ”Kokoonnuimme hänen ympärilleen… Hän alkoi puhua hiljaisella äänellä, joskus englanniksi, joskus venäjäksi. Hän sanoi, että hän aikoi lakkauttaa Prieurén.”^iv

[GURDJIEFF] ”Kahden päivän sisällä kaikkien on lähdettävä täältä, vain oma väkeni jää tänne. Pitkän aikaa olen elänyt muiden hyväksi, nyt alan elää itselleni. Kaikki loppuu nyt – tanssi, musiikki, työ. Teidän kaikkien on lähdettävä.”^iv

Lähteet

1. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta –  Peter Deminaovich Ouspensky
2. Näkemyksiä Todellisuudesta (Views from the Real World )  – George Ivanovich Gurdjieff
3. Elämämme Hra Gurdjieffin kanssa (Our Life with Mr. Gurdjieff) –  Thomas and Olga de Hartmann
4. Gurdjieffin opetukset: Oppilaan päiväkirja (Teaching of Gurdjieff: A Pupil’s Journal) – Charles Stanley Nott
5. Gurdjieff: Uuden Maailman synty (Gurdjieff: Making a New World) – John Godolphin Bennett